Pönttöfoorumi
Keskustelualueet => Eläimet => Aiheen aloitti: Pihalintu - 20.12.07 - klo:19:17
-
http://www.wanhamarkki.fi/index.html (http://www.wanhamarkki.fi/index.html)
Onkos kukaan käynyt paikan päällä tai onko paikka muuten tullut tutuksi.
Hetki sitten näin telkusta liikuttavan kauniin haastattelun paikan päältä [:-)]
-
Muutama päivä sitten juttelin naapurilleni, että jos minulla vain olisi mahdollista, pitäisin kaikenlaisia eläimiä. Sillä tarkoitin, että ne saisivat elää niin kauan kuin on hyvä eikä ole kärsimyksiä, joita ei voi hoitaa. Jotain tuon vanhainkodin tapaista se sitten olisi.
Mutta lienee haave vain.
Naapurilla on kaksi vekkulia pikkuista koiraa ja hän ruokkii lintuja.
-
Olisipa tuo vanhainkoti lähempänä, kävisin siellä katselemassa ja rapsuttelemassa.
[:-)] Hyvä kun on tuollaisia hyväsydämisiä ihmisiä, jotka ottavat hoitoonsa päivätyönsä tehneitä, viimeisiä elinvuosiaan viettäviä eläimiä.
Olipa outoa ihmiset tarjoavat jopa viisivuotiaita hevosiakin vanhainkotiin :-O
-
Olen kuullut tuosta aikasemmin, ihan hyvä että löytyy tuollaisia ihmisiä.
Luulen, että hevoset ovat nykyään kaikkein heikommilla.
Niitä saa ilmaiseksi tai todella pienellä rahalla, eli ihmiset joilla ei ole mitään kokemusta niistä ottavat ja sitten huomaavat, että se syö paljon rahaa ja vaatii aikaa.
-
Ravihevosen aktiiviura valitettavasti usein jää lyhyeksi loukkaantumisen vuoksi, ja harva
ravihevosen pitäjä pitää hevosta ilman sitä tarkoitusta mihin se on hankittu eli kilpailemista.
Valitettavan paljon ravihevosia päätyy pikkutytöille halvaksi ekaksi hevoseksi. Teurastamot
eivät juuri hevosia ota, eli voisi sanoa että jalkavaivainen ravihevonen on ongelmajätettä.
Mulla kävi vanhan ruunan kanssa niin hyvä tuuri että sille löytyi perhe jossa äiti on ottanut
vastuun papan hoitamisesta ja ratsastamisesta. Pappa on vasta 14 vuotta, jäi eläkkeelle periaatteessa
kilpailukunnossa kun vakavan loukkaantumisen jälkeen ei palannut enää omalle tasolleen.
Nyt hän saa paljon huomiota, hyvää hoitoa, pääsee melkein päivittäin ratsastuslenkille ja saa olla tarhassa toisten hevosten kanssa. Todennäköisesti häntä vaivannut vatsahaavakin on parantunut.
Häntä edellinen hevoseni sai myös loistavat eläkepäivät perheen lemmikkkinä. On aina tärkeää että
tällaisessa eläkeperheessä jompikumpi vanhemmista on ollut hevosten kanssa ja ottaa vastuun hoitamisesta.
Varmaan monesta saattaa kuulostaa pahalta että sitä ravuria ei sitten pidetä kuolemaan asti, mutta
meitä ravi-ihmisiä motivoi kilpaileminen ja treenaaminen ja vanhojen kilpahevosten säilyttäminen
on jo pelkästään kustannuksiltaan mahdotonta. No, sama asiahan on kilparatsastajilla, hevoset vaihtuu oman edistymisen myötä. Hopon eläkekoti tulee olemaan sama paikka missä pappa on nyt, siellä Hopo syntyi ja vietti ensimmäiset kuukaudet ja tallin pitäjä on vanha hyvä ystäväni johon luotan täysin kun on
kyse hevosen hyvinvoinnista.
-
No sieltä tuli asiantuntijalausunto [:-)]
Hyvä että sinun hevosellasi on hyvät eläkepäivät.
-
Meidän Morsku oli menossa teuraaksi 8 vuotiaana kun siitä ei ollut hyväksi ravihevoseksi. Onneksi isäni sattumalta meni siihen taloon vesijohtotöihin ja soitti sieltä että mitäs tehdään. Mä sanoin että ostetaan pois. :-))
Aluksi oli tosi hurja luonne kun ei oltu mitään tapoja opetettu, sai mm laukata karsinasta ulos ja muutenkin oli ollut viime ajat niin huonolla hoidolla. Uloskin pääsi vain kun naapuria oli säälittänyt ja oli pojan vienyt hetkeksi ulos. Ei siis edes joka päivä. Karsinaa ei oltu siivottu kuin keskeltä heitetty reunoille kakkapallerot. Karsinaa kiersi toista metriä paksu lantakerros. Vesiastiana oli vanha rautapata jossa vesi oli talvella 10 sentin jääkerroksen alla. Mori oli siihen hampailla nakertanut reijän keskelle. Ruokana oli pölyinen heinä ja kauraa jossa oli rottien ulostetta. Kun pääsi ulos, juoksi suoraan multakasalle ahmimaan multaa. Melkein itku tuli ensimmäisellä tapaamiskerralla. Se oli helmikuuta kun se ostettiin ja vasta kesäkuussa saatiin kotiin omaan uuteen talliin. Kevät käytiin sitä siellä tallilla hoitamassa, kolme kertaa päivässä ajettiin sinne (matkaa noin 30 km) että poika pääsi ulos joka kerta ja sai kunnon ruokaa. Eläinlääkäri kävi antamassa hoitoa muutamaan kertaan. Pikkuhiljaa oppi käsittelyyn ja alkoi antaa harjata. Kaksi vuotta kesti ennen kuin antoi koskea päähän. Nyt se tykkää kun rapsuttelee niin se tulee ja painaa pään kainaloon. Tuhisee siinä kuin mikäkin. [:-)]
Ulkona oleminen oli sitten kotitallissa aluksi uutta ja outoa. Riitti että käänsi selän niin se alkoi hurjasti hirnua että älkää menkö, älkää jättäkö. Nykyään on mielellään kaikki päivät tarhassa ja tykkää ratsastamisesta.
Aluksi mietitytti että mikä villieläin me ollaan ostettu mutta katua ei ole tarvinnut. Niin rakas polle se on.
Mulla oli siitä muutama valokuva jotka otin silloin ensitapaamisella. Sittemmin hävitin ne kun tuli niin surullinen olo kun niitä katseli. Takkukarvainen, laiha hevonen multakasalla ahmimassa. Korvat aina luimussa. [:´(]
(http://i114.photobucket.com/albums/n279/tyttimikola/IMG_3149.jpg)
Oma Tarha Kullan Kallis [:-)]
-
Ihanaa, että otit hänet teille. Ihan tuli tippa silmään, kun luin tuota.
-
Hyvä että on näitä onnellisesti päättyviä tarinoitakin.
Hyvää Joulua Morskulle perheineen [:43]
Pitää vielä lisätä, hänellä näkyy olevan hyvä tarha, muutakin kuin aukea läntti.
Usein näkee 10x10 tarhoja missä ei ole mitään suojaa.
-
Tippa tuli minullakin silmään kun luin. Upeaa, että kaikki on nyt hyvin. Jouluterveiset täältäkin Morskulle ja perheelle.
-
Pitää vielä lisätä, hänellä näkyy olevan hyvä tarha, muutakin kuin aukea läntti.
Usein näkee 10x10 tarhoja missä ei ole mitään suojaa.
Joo mä en tykkää ollenkaan niistä tylsistä tarhoista. Tää meidän on sellainen T kirjaimen muotoinen ja keskellä on tuollainen iso kivikasa, sitten on puita ja pensaikkoa. Osa tarhasta on tasaista ja osassa on loivaa nousua/laskua, osa on ruoholla/heinällä, osa hiekkaa, osa silkkaa kuraa (siinä on kiva piehtaroida! :-))) ja sitten kaikkein tärkein: tuo edellisessä kuvassa näkyvä raidan kanto (Morin takana) joka jätettiin reilu parimetriseksi. Siihen on mukava kihnuttaa kylkiä kun alkaa kutittaa. Varsinkin karvanlähtöaikaan Morsku siinä aina itseään rapsuttelee.
Morsku lähettää jouluterkut myös kaikille pönttöläisille! [:-)]
(http://i114.photobucket.com/albums/n279/tyttimikola/IMG_2328.jpg)
-
Upea heppa !
Heppoja oli minunkin kotonani monia. Työheppoja sekä pari ravi-työheppaa. Treenasivat työnteossa metsässä isän kanssa.Kaikkia hoidettiin hyvin. Kesät olivat metsälaitumella ja osin ihan peltolaitumella. Sieltä sitten noudettiin töihin tarpeen tullen. Yöksi yleensä tuotiin sisälle talliin.Viimeisinä vuosina oli yksi heppa ihan lemmikkinä. Asui tallissa vasikoiden kanssa. Päivällä päästettiin vapaaksi joksikin aikaa pihalle ja siinä pysyi.Pääsi lumeen piehtaroimaan. Kesällä oli metsä-peltolaitumella. Sitten sairastui , jo vanhuuttaankin, ja kuoli. Suru oli suuri.
-
Ihanan lempeä katse [:37]
-
Hienon homman teitte, kun pelastitte Morskun elämään onnellisia "hevosenpäiviä" hyviin oloihin.
Lukiessani Morskun surullisia elon alkuvuosia, kurkkua kuristaa ja tippa tulee linssiin.
Morskulle Hyvän Joulun kuiskauksia [:-)]
Tainalla onkin hevoset hyvässä hoidossa [:-)]
Oma kokemukseni hevosista on, maatalon isännän työkaverina pelloilla ja metsätöissä. Tätini jäi yksin hoitamaan tilaa ja hevonen oli hänelläkin kaverina hommissa. Siellä tuli hevoselle haasteltua. No näistä tapahtumista on kauan ja nykyään harvemmin tarvitaan hevosta työntekoon.
Hevonen on niin viisaan oloinen olento, varmaan menetetty paljon, kun hevonen poistui koneiden tieltä. Isännät saivat haastella hevoselleen ilojaan ja murheitaan, tosin hevoset joutuivat koville raskaissa metsätöissä.
-
:-)) Ihanaa kun heppa pääsi hyvään kotiin - oli surullista lukea tuo alkuteksti - mutta loppu oli onnellinen [:-)]
-
(http://farm3.static.flickr.com/2391/2094292812_9289048119.jpg)
Niin on meidän Ellikin ollut aikoinaan ravihevonen. Se on pari kertaa startannutkin. Kuusivuotiaana se oli myytävänä jalkavaivaisena. Satuin näkemään sen ja tein tarjouksen, joka hämmästyksekseni hyväksyttiin. Niin tuli Elli meille ratsuksi viitisen vuotta sitten, kolmijalkaisena ex-ravurina, jonka selässä ei kukaan ollut käynyt. Eipä silti ole tarvinnut katua kauppoja! [:-)]
-
Arvokkkaan teon on Tuulakin tehnyt. Ellille kanssa Jouluisia kuiskauksia [:-)]
- miten Ellin jalat nyt....