Juu, näinhän se on. Tämä siis teille kummallekin, Jaska ja Veke. Ja turhan pitkän purkauksenhan minäkin tuossa päästelin tulemaan, mutta sitä kun joskus sille päälle sattuu...
Tämä meidän yhteiskuntamme kun ei ainakaan parempaan suuntaan ole menossa mitä tulee ihmissuhteisiin, koulunkäyntiin, opiskelumotivaatioihin, työpaikoilla viihtymisiin... Ja mitä tulee
elämisen laatuun ylipäätään. Joka puolella voidaan pahoin.
Toki hyviä ja mukaviakin työpaikkoja on. Aivan kuten on niitä hyviä ja rakastavia kotejakin. Usein vain todella rasittaa tämä maailmanmenon kiireellisyys ja välinpitämättömyys. Itse voin todella pahoin joskus jo pelkästään ajattelemalla tätä nykyistä yhteiskuntaamme. Ja ihan samaa sanovat - ja valittavat - kaikki muutkin. Mutta... niin... miksi meistä kukaan ei tee mitään? Ehkäpä jokainen tuntee olevansa vain se liian pieni ja mitätön pyörä näin suurissa rattaissa...
En toki siis pelkästään mustamaalata nykyisiä oppilaitamme halunnut, kuten en siis kouluja työpaikkoinakaan. Tuskin kukaan opettajaksi ryhtyisi, jos työ pelkästään vastenmielistä olisi. Koin vain jotenkin niin voimakasta empatiaa Jaskaa kohtaa, etten osannut olla tällä kohtaa vielä tänään suutani avaamatta. Koska aidosti siis kuitenkin tuota mieltä olen, mistä sitten kirjoittelinkin. Aloin yksinkertaisesti tuntea taas sita turruttavaa ja turhauttavaa ärtymystä nykyistä maailmanmenoa kohtaan. Ja koska minulla ilmeisesti on joko liian heikko tai liian kiltti luonne, ei minusta todellakaan opettajaksi olisi; saisin ehkä pahoittaa mieleni joka päivä, joka tunti... Sitäkin seikkaa ajatellessani huomaan, kuinka erilaista aikaa jo nyt elämme - tuohon 70-lukuun verrattuna. Periaatteessa samat ongelmat ja samat ilon aiheet kulkevat ihmisten mukana vuodesta toiseen - ihmisten kuitenkaan aina tiedostamatta kaiken pinnallisuutta nykyisin. Kaikki menevät kaiken muun ja kaikkien muiden mukana. Kukaan ei uskalla pysähtyä - saati yrittääkään pysäyttää muita.
Huh. En taida osata tarpeeksi selkeästi sanoa mitä tarkalleen ajattelen... Mutta eiköhän se ainakin suurinpiirtein kaikesta kirjoittamastani käyne selväksi... Ainakin ajatusteni suunta. Kaiken ristiriitaisuus. Kuten tuokin eläkkeelle jääminen, kuten Veke kertoi. Niinhän sekin homma menee, ristiriitaisesti. Vähän väliä kuulee puhuttavan, että aikaisemmin ja aikaisemmin
pitäisi eläkkeelle päästä tai päästää, ja vastaavasti monilla aloilla suunnitellaan eläkeiän pitkittämistä. Yksilön omista haluista ja valinnoista ei saisi edes puhua, ei poikkeustapauksissakaan.
Mutta eihän tämä maailmanmeno muutu, ei ainakaan jos mitään ihan järisyttävän traagista ei tapahdu. Vaan... Milloin ihmeessä voisimme toivoa edes noiden päättäjiemme ymmärtävän, että maailmassa - ja jo pelkästään omassa kotomaassamme - olisi niin paljon tärkeämpiäkin pohdittavia asioita kuin jonkun Kanervan lähettämät tekstiviestit tai Vanhasen mahdolliset naisystävät? Ja tätä kaikkea en nyt halua poliittisesti sanoa, vaan pelkästään karrikoiden ilmaisin kyllästymiseni maailmanmenoon tällaisenaan.
Kiireisenä ei kylläkään koskaan pitäisi vakavista asioista kirjoitella, mutta mutta...
Mutta nyt lopetan minäkin ainakin hetkeksi nämä pohdiskelut - ja painun saunaan rentoutumaan!
Hauskaa illan jatkoa teille! Palajan ehkä myöhemmällä käväisemään.