Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Motteri]

AnnMc, selviääkö tuosta surusta ikinä, pahin mahdollinen 

Samoin Kaarin 

[Sus]

Kaksi vuotta on lyhyt aika tuohon, mitä AnnMC on kokenut. Lämmin osanotto.

Kaarinilla ollut rankka kokemus myös. Erikoista nuo sinun heräämiset... 

[Mesis]

Jaksamista ja voimia molemmille, sekä AnnMC:lle, että Kaarinille 

[Henri]

Paljon tsemppiä ja jaksamista AnnMC:lle ja Kaarinille!

[Marjuli]

Totta, suurin murhe on kun oma lapsi kuolee. Syntymätönkin on jo oma lapsi. Ullu niin kauniisti sanoi: ...sydämensä alla kasvattamaansa. Ei semmoista ikinä unohda, omaansa.

Otan osaa AnnMC. Sinulla on ollut todella rankkaa. Toivottavasti kauniit muistot pojastasi parantavat tuskan. 
Kaarinille myös haleja ja rutistuksia. 

[inke]

  Kaarin ja AnnMC   

[KLETTERMUS]

Kiitos Marjuli kauniista sanoista,ne lohduttavat todella paljon.

 

[hippiäinen]

Kaarin ja AnnMC, teillä molemmilla on ollut surulliset tapahtumat ja tosi rankkaa, lohdutus haleja molemmille   

[Rouva Hömötiainen]

Juttelin aamulla lääkärini kanssa puolison menettämisestä. Totesimme, että se voi viedä vaikka kuinka kauan siitä selviäminen. Jotkut eivät selviä koskaan.
Mutta kyllä siitä normaalisti selvitään. Ajan kanssa
-------------------
Mutta yksi, josta ei varmasti selviä koskaan, on oman lapsen menettäminen. Uskon näin, siitä ei voi selvitä koskaan.

[Tiina]

Juttelin aamulla lääkärini kanssa puolison menettämisestä. Totesimme, että se voi viedä vaikka kuinka kauan siitä selviäminen. Jotkut eivät selviä koskaan.

Kun minun isäni kuoli, niin äitini ei mielestäni selvinnyt siitä koskaan. Ihankuin äidin persoonallisuuskin olisi muuttunut ihan toiseksi ja isän sairaus ja kuolema oli muka "jonkun" syy.

[Marle]

Kun en oo äiti, ei ole murheita. Kun on olemassa äiti (vanha) on murheita, täytti juuri 83 ja kunto ei ole ihan niin hyvä enää, kuinka voisikaan?
Isä 85, syksyllä 86 ja alamäkee menossa lujaa. Ovat kuitenkin kotona vielä härkäpäisesti. Äiti tosin ei tahtoisi enää olla kotona mutta isä haluaa. Aika kuluu ja näyttää mihin suunta on noissa asioissa. Mä kun olen mummun kasvattama niin äiti ja isä ovat oikeastaan mulle kuin setä ja täti.

[Marle]

Mulla on tuttu jolla on ihan pikkuinen vauva, syntynyt vähän aikaa sitten. Sillä on jokin sairaus en tiedä mikä, mutta hän on menossa "nukkumaan", saattaa olla ihan lähiaikoina. Vanhemmille ja sukulaisille sekä ystäville surua ja ikävää jo nyt, sekä  tulossa vielä enemmän Itse en tunne perhettä kovin hyvin mutta sanoja ja ajatuksia vaihdellaan kun jolloinkin nähdään. Olisi ollut ja on - vielä -  äidille kolmas lapsi.

[Marle]

Äidin murheista suurin taitaa olla se kuin oma lapsi kuolee tapaturmaisesti.
 
Poikani ikä 25 vuotta oli kadoksissa 6 kuukautta, ja häntä löydettiin hukkuneena.

En ole vieläkään päässyt surustani eroon vaikka aikaa on kulunut jo pari vuotta.

Pari vuotta on hyvin lyhyt aika..... ja surra saa ja pitääkin käydä läpi kaikki tunteet. Jaksamista. 

[Marle]

Varmasti tuollainen suru palaa mieleen vielä pitkän aikaa.
Otan osaa suruusi, AnnMC.

Ite menetin raskausmyrkytyksen yhteydessä 8kk ikäisen pojan.  Vaikka ei elossa syntynyt, niin n. seitsemän vuoden ajan syntymäpäivänään heräsin yöunilta kuolinaikaan ja olin toistaitoinen.

Noi on tapahtumia joita kantaa koko elämänsä läpi. Aluksi suru ei tahdo väistyä mutta aikanaan sen kanssa tulee toimeen. Kaarinillekin 

[KLETTERMUS]

Se on kyllä totista totta että suru ei välttämättä koskaan katoaa, mutta sen kanssa oppii kyllä elämään.

Niin kuin on minulle käynyt että suren aina silloin poikani kun on joulu ja pääsiäinen koska hän tuli silloin aina käymään meillä kotona.