Aurinkoinen päivä ja tuntuu, että lämpimyys on lisääntynyt. Aamulla autokaupassa ja päivemmällä ruohonleikkuuta.
Ajoin kolmisen tuntia ruoho-aluetta, ja isäntä jatkoi omenapuualueet ja muut vaikeammat osat nurmikoista. Nyt siirretään kukkalaatikot ja taimilavat halliin, sillä ensi yönä on vielä hallaa! kasvihuoneissa kukkivat
tomaatit ja hunajamelonit, valkoiset atsaleat ja krassit ovat vielä taimettumassa.
Mutta tämä pihapiiri juuri nyt, tuntuu, etten sanoja löydä...
Kun ulko-oven avaat, pääskypari pyrähtää oven yläpuolella olevasta uudesta pesästään lentoon taivaan sineen...
Kukkaan puhkeamassa olevien omenapuiden tuoksu tulvahtaa muiden kukkien tuoksujen kera nenään, lämpö kasvoille lehahtaa.
Ilta-aurinko kultaa jo maisemaa, vastaleikatun nurmen tuoksu kaikessa vielä mukana.
Tulppaanit ja liljat jo lopettelevat kukintaansa. Pieni särjetty sydän aloittelee ja norjan angervo pitkittää kukkimistaan, tuoksut sekaantuvat, täydentävät toisiaan, melkein huumaavat....
valkopeippikin jo on isot, valkoiset kukkasensa saanut auki.....samoin nurmitädyke omansa kuin siniset silmänsä avannut.....
Vastaleikatun nurmikon vihreys vain syvenee laskevan auringon valossa.
Neljä satakieltä äänessä upeilla ohjelmistoillaan kaiken tämän keskellä tai oikeastaan laitamilla..........kilpailevatkohan ne jostakin, ainakin kilpalaulannan tuntua on. Vaihtelevat ja uudetkin sävelkuviot saavat naapurilaulajan taidot vielä monipuolisemmaksi, taidokkaimmiksi.....
En sanoja löydä enempää, ne eivät edes riitä kuvaamaan kokemaamme, mutta ehkä jotain saatoin välittää kokemastamme alkukesän iltahetkestä täällä kotomaisemissamme suomalaisella maaseudulla.....!
