Guten Abend! Minun piti kirjoitella tänne jo aikaisemmin, mutta kovin on kiireistä eloni nyt ollut. Eilen, tai... pitäisikö sanoa toissailtana... luin vasta kaikki nämä jutut, ja aivan mahtavasti, Marjuli, olit asioista ja tapahtumista siellä kertoillut! Danke schön!
Saksassa olen monet kerrat pyörinyt - sekä ajellut läpi että kierrellyt paikkoja, mutta Berliinissä olen vain kerran elämässäni saanut vajaan viikon viettää. Isäni oli aikamoinen Saksa-fani... Berliinissä kävimme siten, että ajelimme Saksassa 60-luvulla, eli niinä aikoina kun Itä- ja Länsi-Saksa todellakin olivat kaksi täysin eri asiaa. Kaiken tuon huomasi siellä joka puolella. Meillä oli siis viralliset luvat ajaa Itä-Saksan kautta Berliiniin ja jatkaa sieltä matkaa, ja penska kun vielä olin, ne tullihommat jäivät melkoisen kammottavina mieleeni: auton penkkien ylösnostamiset sun muut... Minua ei koskaan opetettu pelkäämään tuollaisiakaan asioita, mutta kyllä ne tullimiehet saivat pienen likan pelkäämään melkoisesti - ja ihan turhaan!
Vaan minkäs teet!
Berliinistä itsestään muistan joitakin asioita erityisen hyvin. Yksi ehdottomasti mieleenpainuvimpia muistojani oli käynti "näköalapaikalla" muurilla. Oli ällistyttävää huomata se ero idän ja lännen välillä! Sen huomasi kaikesta. Jos Didi on Berliinissä lapsuutensa viettänyt ja nyt noin viisikymppinen, hän taatusti muistaa kaikki nuo paikat, kuten jutut, joista kerroin...
Vaan tervetuloa kotomaahan takaisin! Jokos Didi muuten tuntee Suomea mitenkään kotimaakseen...? - Ainakaan äsken, kun katsoin, en nähnyt minkäänlaista juttua siitä, että olisitte jo palanneet, mutta ilmoittele ihmeessä kun kotiutuneet olette! Ja vielä kerran kiitos upeista matkakertomuksista!
