Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Sus]

Rupesin fundeeraamaan takaperin... kaikki lähti internetistä. Aloin vuntsaan miten suuren mullistuksen maailma on kokenut n. sadassa vuodessa. (Tai en mä tiedä milloin esim. Suomeen tuli ensimmäinen sähkölamppu...) Mutta millaisen elämän ovatkaan kokeneet esim. monen meidän isovanhemmat. Tekninen vallankumous.

Mitä me tehtiin ennen kuin oli lamppua?
Mitä me tehtiin ennen kuin oli radiota?
Mitä me tehtiin ennen kuin oli puhelinta?
Mitä me tehtiin ennen kuin oli kirjoituskoneita?
Mitä me tehtiin ennen kuin oli televisiota?
Mitä me tehtiin ennen kuin oli videoita?
Mitä me tehtiin ennen kuin oli äänilevyjä?
Mitä me tehtiin ennen kuin oli kasettinauhuria?
Mitä me tehtiin ennen kuin oli tietokoneita?
Mitä me tehtiin ennen kuin oli INTERNETTIÄ? Joka mullisti loputkin...

Mitäs seuraavaksi keksitään?

Ja MITÄ me tehtiin ennen kuin oli FLOORAA??? (muistattehan TV-mainoksen...?)

Mut aatelkaa! Lähinnä aattelen nyt tuota isovanhempieni sukupolvea, puhumattakaan heidän vanhemmistaan. Ovat tulleet jossakin vaiheessa toimeen ilman kaikkia noita... (Siitä lampusta en ole ihan varma, että poltettiinko esim. isovanhempieni lapsuudessa päreitä, pitää ottaa selvää.) Mutta siis mikä mullistus!

Ajatuksia? Omia muistoja? Vanhempien/isovanhempien kertomaa? Kertokaa.

[mese]

Juu..äitini kertoi mitä he tekivät noin sata vuotta sitten...tai no 80 vuotta ainakin.
1. ei ollut lamppua...päre tuikattiin pihtiin iltasella ja aamulla. Tietenkin myös navettareissuilla ja saunoissa oli omat päreet.
2. ei ollut radioita... kuunneltiin linnun laulua  , radio kun tuli, sitäkin kuunneltiin vain harvoin, uutiset, Markussedän aamulähetys jne.
3. ei ollut puhelinta... kirjoitettiin kirjeitä
4. kirjoituskonettakaan ei ollut... kirjoitettiin aidoilla mustekynillä ja musteella
5. televisio? ... ei osattu haaveillakaan, eläviä kuvia vasta sotien aikaan
6. video?... sama kuin edellä
7. äänilevy...no niitä oli jo aika varhain...grammari soi vaikka sillalla ja tanssit saatiin järjestettyä
8. kasettinauhuri... taas haaveita
9. tietokone... jotain ihmeellistä laskukonetta joka oli talon kokoinen
10. internetti... "pirun keksintö" 

ja lisäksi vielä...ei ollut edes kumisaappaita. Nahkasaappailla selvittiin, ne vain tervattiin. Joskus 30-luvun lopulla tulivat kumisaappaat.
Ihmeellinen muovi tuli vasta sotien jälkeen... hassua, miten ne ovatkaan pärjänneet ilman.
Pakastimet, jääkaapit, mikrot, kännykät... huoh.
Konehevonen eli auto?

[Sus]

Minusta on hirveen ihmeellistä, kun äitini kertoi, että hänen äitinsä, siis mummoni, kasvatti pellavaa ja teki ihan itte, itte kasvattamasta pellavasta, kangasta ja käsipyyhkeitä. Siis, miten lie se meneekään, muistan kuulleeni jotakin pellavan loukuttamisesta, vai olikohan se oikea sana. Mutta kyllä mää äimistelin noita "itse kasvatettuja pyyhkeitä". Äitinikin muistaa ne pellavaviljelmät.

[Tiina]

Ennenvanhaan ihmisten aika on kulunut suurimmaksi osaksi siihen kun kaikki työt on jouduttu tekemään ilman konevoimia. Kyllä siivous, ruuanlaitto, pyykinpesu ym. kotiaskareet on vieneet ihan erilailla aikaa kun ei ollut kodinkoneita, tai esim. ruuanvalmistusta nopeuttavia pakasteita ja puolivalmisteita. Niinsanotuissa miesten töissä oli sama juttu, ei moottorisahoja, kulmahiomakoneita eikä aina autojakaan, pokasahalla ja hevosella vaan hommat hoidettiin. Toisaalta ennenvanhaan ei tarvinut käydä kuntosalilla eikä sauvakävelylenkillä, liikunta tuli ihan itsestään työn ohessa.
Yhteyksiä sukulaisiin pidettiin kirjeitse ja jos oli naapurille asiaa niin mentiin käymään ja samalla hörpättiin kahvit.
Huvipuolella oli kai iltamia, tansseja hanurimusiikin tahtiin ja sen tapaisia juttuja mutta tuskinpa kovin usein niitäkään.
Ankeaa oli esi-isiemme elämä tai sitten ehkä kuitenkaan ei

Repenkin lapsuudenkotiin sähköt tuli vasta vuonna 1963, joten ei se niin kovin kaukana ole se "alkeellisempi" aika.

[Sus]

Tekninen kehitys auttaa ihmistä paljon, mutta samalla ottaa jotain pois... Elämä on "helpompaa" (siis tietyissä asioissa, nykyajan henkinen kiire ja stressi on sit eri juttu...), mutta jollain lailla ehkä "latteampaa". Sillä tarkoitan, että tekninen kehitys on omiaan erkaannuttamaan ihmistä luonnosta, kuten on paljon käynytkin. Onneksi on sentään olemassa myös luontoihmisiä, kuten Pöntöllä. Toisaalta taas - kaksipiippuinen juttu - toisella tasolla elämä taas on ehkä nykyään "rikkaampaa" siinä mielessä, että on avautunut uusia mahdollisuuksia, esim. matkustamisesta on tullut mahdollista lähes jokaiselle ihan eri lailla kuin ennen yms.

"Vanhaa hyvää aikaa" on myös helppo romantisoida, vaikkei se ruusuilla tanssimista ole ollutkaan. Mutta on siinä varmaan ollut "puolensa". Enkä oo niin varmaa, että tää nykyaika aina niin "uutta hyvää aikaa" on... Joka aikakaudessa on omat hyvät puolensa ja omat haasteensa...

[Minni]

"Vanhaan hyvään aikaan" oli hyvää ainakin se, että rikollisuutta ei ollut samallalailla kuin tänäpäivänä.
Oviaan tuskin lukitsi kukaan  .. tai ei ainakaan turvalukoin ja tilpehöörein, niinkuin tänäpäivänä. 

Uusimaa-lehdessä on aina kerran viikossa vanhoja uutisia 100 vuoden takaa, ja kyllä ne toisinaan
naurattaa, kun esim. uutiskynnyksen ylittää uutinen " Gustavssoninmuorin sukat varastettiin yöllä, pyykkinarulta" 

Tai mitäs nauramista siinä on, niissä sukissahan on voinnut olla vaikka kuinka hienot sukkaraidat  

[annulix]

Uusimaa-lehdessä on aina kerran viikossa vanhoja uutisia 100 vuoden takaa, ja kyllä ne toisinaan
naurattaa, kun esim. uutiskynnyksen ylittää uutinen " Gustavssoninmuorin sukat varastettiin yöllä, pyykkinarulta" 

Tai mitäs nauramista siinä on, niissä sukissahan on voinnut olla vaikka kuinka hienot sukkaraidat  

[Risto]

Minun äitini kertoi, että hänen äitinsä oli sanonut, että tulee vielä sellainen aika, jolloin piru puhuu nurkassa ja niinhän se televisio pauhaa nyt jo joka ilta siellä nurkassa. 

[Pyryharakka]

Aika kultaa muistot, useimmiten. Pihanperäpuuceetä ei kuitenkaan ole ikävä. 

[Rouva Hömötiainen]

Eihän mekään tiedetä tänä päivänä mitä huominen tuo tullessaan. Elikkä ei ne ihmiset varmaan ennen tunteneet oloansa ja elämistänsä kovin vaikeaksi. Silloin ei vaan tiedetty, että voisi olla olemassa pakastimia ja muita vempaimia, jotka helpottavat elämää.
Eihän mekään nyt tiedetä vielä, mitä helpotuksia tulevaisuus voi tuoda elämään.

Ehkä ihmisillä on ollut ihan kiva olla ja on oltu tyytyväisiä vaan siihen, mitä oli.
Tiedä häntä - ollaanko me nyt tyytyväisiä tähän olotilaan? Paremmasta ei tiedetä eikä osata haaveillakkaan. No - tiedä häntä. En ota kantaa.
 

[emo]

meillä töissä vanhemmat naiset välillä intoutuu keskustelemaan tyyliin että kyllä nykyaikana on niin helppoa kun on koneet ja vempeleet apuna.
Toista se oli ennen kun synnyttämässäkin käytiin ruokatunnilla ja heti sen jälkeen takaisin pellolle heinätöihin.
(No,ehkä vähän kärjistetysti)

nykyään vanhemmat ei lapsistaankaan välitä eikä niille ole aikaa.
Nykyajan vanhemmat on huonoja ihmisiä ja lapset ja nuoriso ihan kamalia.
Näitä keskusteluja olen siis aika monesti ollut kuuntelemassa.

Itsekseni olen miettinyt ettei varmaan ennenvanhaankaan vanhemmilla ollut aikaa leikkiä ja olla lasten kanssa koska ei ollut niitä koneita helpottamassa vaan kaikki tosiaan tehtiin itse.
Toisaalta olivat lapsetkin varmaan mukana kotitöissä pienestä pitäen.
Sukukin ja naapurit saattoivat olla enemmän apuna.
Oli ennenvanhaankin varmaan julmia ja välinpitämättömiä vanhempia,alkoholiongelmia ja kotiväkivaltaa,niistä vaan ei ehkä samalla tavalla puhuttu kuin nykyään.
Nykyään taas on tv väkivalta,tietokonepelit,internetti,huumeet niin helposti saatavilla ja yleisiä.

En ota kantaa siihen oliko ennen asiat helpommin ja paremmin vai oliko ankeampaa ja vaikeampaa elämä.
Uskon että jokaisella aikakaudella on ollut ne hyvät ja huonot puolensa.

Itse henk koht koen ahdistavana nämä syyttävät kahvipöytäkeskustelut siitä miten nykyvanhemmat ovat muka huonoja ja välinpitämättömiä,eivätkä välitä lapsistaan.
Ympäristö aiheuttaa hirveät paineet nuorille vanhemmille.
Itse aina näitä juttuja kuunnellessa yritän antaa mennä toisesta korvasta ulos ja olla reagoimatta.

Ihmiset ja ajat vaan muuttuu,ei se silti tarkoita että se olisi aina huonompaan.
Enemmän toivoisin suvaitsevaisuutta ja hyväksymistä ihmisten eri tilanteisiin ja ratkaisuihin.

Tämän tarkoitus ei siis ollut loukata ketään,kunhantuuletin tuntojani kuulemistani kahvipöytäkeskusteluista jota taas tässä viimeaikoina olen joutunut kuulemaan.