Kuovi Numenius arquata
Kuovi on taantunut huomattavasti kaikkialla eteläisessä Suomessa. Sen kannankehitys on ollut vähenevä myös monissa muissa Euroopan maissa. Kuovin hyvinvointi on pääosin meidän ihmisten vastuulla; erityisesti se on suomalaisten vastuulla, sillä lähes kolmasosa
Euroopan kuoveista pesii Suomessa.
Koko ja ulkonäköKuovi on Suomen suurin kahlaaja, pitkäjalkainen ja pitkänokkainen. Linnun pituus on 48–57 cm ja siipiväli 89–106 cm. Isokuovilla on pitkä noin 9–15 cm alaspäin kaareutuva nokka. Naaran nokka on pidempi kuin koiraan ja nuoren linnun. Sekoittamisen vaaraa on vain pikkukuoviin. Lajien äänissä on selkeä ero ja lisäksi pikkukuovin nokka on lyhyempi ja päälaki juovikas. Isokuovin yleisväritys on harmaanruskea, puvussa on viiruja ja poikittaistäplitystä. Lintu lentää laiskan omaisesti ja voi muistuttaa lokkia lennossa; lennossa selästä erottuu valkea kiila ja tumma käsisiipi.
Kuovi on muuttolintuLaji saapuu varhain. Saapumisennätys on 29.3. Pääjoukot tulevat auroina huhti-toukokuun vaihteen tietämissä. Kuovi munii 4 munaa huhti-toukokuussa. Molemmat emot hautovat, mutta enimmän aikaa vain toinen on paikalla. Hautomisen loppuvaiheessa näkee molempia emolintuja useammin pesän läheisyydessä.
Kuovin nimeään toistava soidinhuuto on kevään tunnusääniä. Kuovia tavataan yleisesti pesivänä koko Keski-Suomessa, mutta kanta on vähentynyt. Uros ilmaisee huilumaisella lurituksellaan keväällä pesintäreviirinsä. Muulloin ääntely on melankoliselta kuulostava säe "kuuli, kuuli..."
Kuovi pesii Kuovi on ollut alunperin soiden ja niittyjen laji, mutta se on siirtynyt myös pelloille
sen jälkeen kun metsiä ja soita alettiin raivata pelloiksi. Näissä elinympäristöissä laji
pesii myös nykyään. Kuovi suosii avo-ojitettuja peltoja ja niittyjä, erityisessä suosiossa ovat kosteat ja avarat ranta- ja vesijättöniityt. Suurin osa kuovikannastamme pesii
nykypäivänä pelloilla, ja lajin hyvinvointi on monin tavoin riippuvainen viljelijöiden
toimista. Tihein kanta on Pohjanmaalla, erityisesti lypsykarjatalousalueilla, jossa
peltolohkojen välinen vaihtelu on nurmien, heinäpeltojen ja laitumien ansiosta suurta.
Muuttoaikaan kuovit levähtävät pelloilla ja niityillä, jossa niitä voikin näkyä jopa
kymmenien yksilöiden parvina.
Ihmisen lähestyessä pesäpaikkaa emo tekee harhautusliikkeitä juoksemalla poispäin pesältä ja jättäytymällä näkyville. Toisinaan hautova kuovi luottaa niin paljon hyvään suojaväriinsä, että se pyrähtää lentoon vasta pesää lähestyvän ollessa vain 10 m:n etäisyydellä. Kuoriuduttuaan poikaset lähtevät pesästä jo parin päivän kuluttua. Ne oppivat lentämään 6 tai 7 viikon ikäisinä.
Suojellakseen poikasia emot saattavat käyttäytyä hyökkäävästi lentämällä lähestyvää tunkeilijaa kohti. Vaaran uhatessa pesää kuovi kaartelee pesäaluuen ympärillä ja päästelee voimakasta, kimeää varoitusääntelyä "kikiki, kikiki...". Varoitusääntelyä seuraa tyypillisesti myös "vaara ohi"-äänimerkki "kuikuikui, kuikui"
RavintoKuovi syö hyönteisiä, matoja, toukkia, kotiloita, äyriäisiä ja muita pikkueläimiä jopa marjoja. Se napsii eliöitä kasvillisuudesta sekä ennen kaikkea kaivaa niitä maan pintakerroksesta. Poikasille pienet kasvillisuuden seassa olevat hyönteiset ovat tärkeitä.
Kuovi talvehtii
Suomen kuovit talvehtivat pääasiassa Brittein saarilla ja Euroopan länsiosissa. Pääosa
kuoveista saapuu meille huhtikuun jälkipuoliskolla, jolloin peltoaukeilta alkaa kuulua
soinnikasta laulua. Kuovinaaraat aloittavat syysmuuton kesäkuun alussa. Juhannukseen mennessä useimmat naaraat ovat jo etelässä. Koiraat jäävät kuoriutuneiden poikasten seuraksi. Iltaisin korkealta kesätaivaalta kuuluvat kaihoisat ”kui-kui” – syysmuuttoäänet ovat monelle luonnontarkkailijalle ensimmäiset merkit lintujen syysmuuton alkamisesta. Koiraat
jäävät huolehtimaan jälkikasvusta ja poistuvat yleensä vasta elokuussa. Nuorten
lintujen syysmuutto jatkuu syyskuulle. Kuovien talvehtimisalueet ovat Länsi-Euroopan rannikolla. Kuovin rinnakkaisnimiä ovat mm. isokuovi, suokukko, vilulintu ja jouhinokka.
Kirjoittaja
Aihe: Toukokuun 2010 lintu Kuovi (Luettu 463 kertaa)