Tänään oli taas aika sisämaanseurantapyynnille, jossa vakiopaikaissa viritetään auringonnoustessa 12 pikkulintuverkkoa vireeseen kuudeksi tunniksi. Alku oli aika hiljaista, muutamia peippoja, pajulintuja ja jo aikaisemmin rengastamiamme lintuja tupsahteli verkkoihin. Kuitenkin seitsemän jälkeen mieli virkistyi, kun verkossa näkyi jotain outoa. Lintua irrottaessani mietiskelin kuumeisesti tuntomerkkejä
Pikkukultarinta, kenttäkerttunen
Joku harvinaisempi tapaus kuitenkin
Kirjojen ääressä laji määrittyi kyllä pikkukultarinnaksi. Kahtena päivänä aikaisemmin olin käynyt kyseistä lajia kuuntelemassa toisessa paikassa ja nyt se oli omassa kädessä
Kyllä oli mahtava fiilis
Epäilen, että tämä lienee uusi laji sisämaanseurantapyynnin historiassa. Pyyntipaikkoja on joitakin kymmeniä ympäri suomea.
Kuten kuvasta näkyy, hieman väsyneitä oli rengastajat (aivan karsee kuva), mutta pönttöpaita toi rengastusonnea
Linnunpuku oli todella kulunut ja kaikki tuntomerkit eivät olleet selvästi nähtävissä, mm. pyrstön valkoisista reunoista ei ollut tietoakaan. Tässä kuvassa näkyy kuitenkin pikkukultarinnalle tyypillinen silmäkulmajuova, joka jatkuu silmän yli. Lintu on myös hyvin pienikokoinen. Alanokka vaalea ja nokka leveämpi juuresta.
Tässä kuvassa näkyy pikkukultarinnan hyvä tuntomerkki, tummemmat varpaat, kuten englanninkielinen nimikin kertoo Booted warbler.
Tässä kuvassa näkyy kuudennen siipisulan ulkohöydyn kovertuma, joka myös viittaa pikkukultarintaan. Eli seitsemännessä sulassa ei kovertumaa ole ja sulissa 2-5 on.
On vieläkin ihan mahtava olo, kun pääsee tuollaista lintua kädessä pitämään