Hippiäinen
Regulus regulusEuroopan pienin lintu, sympaattisen palleroinen hippiäinen on pyöreä, suurisilmäinen, suuripäinen ja lyhytpyrstöinen havumetsän yleinen ja runsaslukuinen pesivä asukki etelästä lähes Metsä-Lapin rajalle asti.
Se pesii lähes yksinomaan kuusimetsissä, mutta hyväksyy ympärilleen mäntyjäkin. Männyt ovat talvella itse asiassa kuusia arvokkaampia ravinnonlähteitä.
Hippiäisen pallomainen pesä on tehty sammalista, naavasta ja hämähäkinseitistä ja vuorauksena on höyheniä. Se riippuu kuusenoksan alapuolella pikkuoksien varassa lähes poikkeuksetta. Sitä suojaa päältä sekä oksanranka että kaartuvat pikkuoksat neulasineen.
Pesän sisälle on päältäpäin hyvin vaikea nähdä. Molemmat emot osallistuvat rakentamiseen.
Hippiäisellä on 2 pesyettä kesässä. Munia on n. 8-12 joita naaras hautoo n. 15-17 vrk. Poikaset pysyvät pesässä17-22 vrk. Emot ruokkivat poikasia 28-36 vrk.
Hippiäinen on osittaismuuttaja; yli puolet kannasta talvehtii Keski- ja Etelä-Euroopassa. Talvehtivien kanta vaihtelee huomattavasti talven kylmyyden mukaan, jolloin niitä menehtyy runsaasti. Kannan toipuminen on kuitenkin yleensä nopeaa.
Kevätmuutto on maaliskuun loppupuolelta toukokuun alkuun. Syysmuutto elokuun lopulta loka-marraskuuhun. Silloin hippiäisiä voi nähdä suuriakin määriä parveilemassa merenluotojen pensaikossa.
Hippiäisen pituus on n. 9-10 cm ja painokin vain 4,5-7g. Siipiväli 13-15 cm.
Päältä hippiäinen on harmaanvihreä ja alta harmahtavan vaalea. Siipiä koristavat selvä valkea poikkijuova ja musta täplä. Mustaa nappisilmää ympäröi vaaleanharmaa kehä. Nokka on ohut ja terävä. Tarkemmin tarkasteltuna huomaa keskellä päätä olevan keltaisen (naaras) tai oranssin (koiras) ja mustareunaisen juovan, kuin "kruunun".
Hippiäinen lentää hyppivästi hyvin ripein siiveniskuin ja räpyttelee kolibrin lailla paikallaan ruokaa hakiessaan. Se on vilkas ja energinen.
Talvisin se liittyy tiaisparviin ja sen on pienen kokonsa takia haettava lakkaamatta ravintoa koko lyhyen talvipäivän, puikkelehtien havupuiden oksien välissä, riippumalla tovin ja räpyttelemällä taas siipiään. Pieni koko ja pyöreä olemus vilkkaan liikehdinnän lisäksi erottavat sen tiaisista.
Sen ravintoa on hyönteiset, hämähäkit, toukat ja muut pikkueläimet. Talvisin lisäksi havupuiden siemenet ja katajanmarjat.
Hippiäiset yöpyvät oksilla kylkikyljessä ja vaipuvat kovilla pakkasilla hypotermiaan.
Hippiäisen äänet ovat erittäin korkeita. Yhteys- ja kutsuäänet "tii" ja "tsit" ovat jopa niin korkeita että vanhemmilla ihmisillä on vaikeuksia kuulla niitä. Keväisin hippiäiset laulavat innokkaasti kuusen yläoksistoissa. Sitä saattaa olla vaikea havaita, koska se ei laula näkyvällä paikalla, kuten monet muut pikkulinnut.Tavallisin ääni on kolmi- neliosainen sirahtava "tii-tii-tii". Varoitus korkea "sii", joka vaaran suuretessa muuttuu vahvaksi, harvaan toistetuksi "srii"-ääneksi ja tuo mieleen puukiipijän.
Varsinainen laulukin on hento, mutta reipas, rytmikäs ja iloisesti veivaava korkea säe.
http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/regreg/ 
kuva: kaija&pasi
Kirjoittaja
Aihe: HIPPIÄINEN; esittely&keskustelua syyskuun linnusta 2009 (Luettu 752 kertaa)