Noista juoksuisista koiruuksista... Tapahtui muutama vuosi sitten. Meillä oli koirat takapihalla aitauksessa. Aita ei ole järin korkea, nuo kun eivät ole onneksi pitäneet tapana karkailla. Ja piha on rinteessä, joten ylämäkeen on vaikeampi hypätäkin, toisin päin käy helposti.
Iltapäivällä soi ovikello, siellä oli tuiki tuntematon nainen joka selittää vähän hätäisesti, että teillä on tuolla takapihalla juoksuinen narttu. Minä olin vähän hämmennyksissä, että ei varmaan ole kun tuo meidän oma narttu on leikattu ja toinen on uros. Ei, ei kun siis saako hän käydä hakemassa sen nartun pois. Minä ihmeissäni edelleen, että mikä niin narttu... mentiin katsomaan ja siellähän oli kuin olikin kolmas koira, tämän naisen juoksuinen narttu, joka oli päättänyt olla omatoiminen kun ei tuo ihana uros kerran tullut hänen luo. Kuulemma tämä narttu oli aina juoksuaikana kovin kiinnostunut tuosta meidän lappalaisherrasta. Tuli vielä toisenkin kerran käymään
Jälkiseuraamuksia ei tiettävästi tullut.