Hyvin koskettavaa, kyyneleet tuli silmään.
Vaikka tuolla elämänhalulla hän pärjää, ei ole käpertynyt yksinäisyyteen.
En unohda koskaan näkemääni apuhoitajakoulun aikana, kun olimme
tutustumiskäynnillä Sofianlehdossa. Siellä oli noin kaksikymppinen mies
jolla ei ollut käsiä eikä jalkoja, oli vaan pään lisäksi toinen samanlainen
mötikkä ja hän oli vielä sekä kuuro, että sokea.
Hänen ainoat hyvän olon hetket olivat, kun joku silitti häntä ja
kun hän sai jäätelöä.
Kyllä saamme olla onnellisia, että meillä on kaikki, mitä heiltä puuttuu.
Monta kertaa niin pienestä valitamme.
Kirjoittaja
Aihe: muistatteko youtubessa (Luettu 159 kertaa)