Tuskin minä sen enempi höyryissä olen, kuin muuloinkaan.
Tuota eläimille juttelemista on esiintynyt ikiajat.
Eräitä mieleenpainuvia tilanteita kuitenkin muistan.
60- luvulla sisarukset saatteli karjaa metsälaitumelle...
- äitipä aukasee veräjän,, siihen sisko sano, että ootko sinä tuon lehmän äiti.
- meni hetki, kun toinen sisko sano, että tätipä pyyhkii sian selästä roskat pois,
niin äiti kysyi, että oletko tuon sian täti.
Ihan tavallista oli, että hevosmiehet puhutteli hevosiaan, eihän siellä metsässä
muita puhekavereita ollut.
Hyviä vuorosanoja oli,,,
-kato kato, sekö yrittää oppia perkele..saattaa olla, etten vielä lähtäkkään sinua makkaratehtaalle.
-Istuppa pitkänaama, niin kääräsen sinulle sätkän.
Eräällä hevosmiehellä oli itse tehty lyhyt laulu, jonka esitti hevoselleen,,
" hyyrrisessinä hyttynen, hämäränrenkkiiii...Hyhyhyyy.
Maalla naapurit oli savolaisa ja niitten puheesta ei sivulliset selvää saaneet.
Se oli meteliä, ku isäntä kynti hevosellaa, lienee elikko ollut huonokuuloinen,
ku mäki raiku ja siihen vielä emäntä huuteli ukkoaan syömään, niin
selvää ei saanut, onko äänessä talonväki vaikko lampaat.
Oispa ollu nauhuri tai video, mutta noita ei ollu vielä keksittykään, monta
hyvää asiaan on mennyt sivu suun.
