Tänä aamuna viedessäni roskia, kohtasin aika omituisen näyn.
Mehän asumme aivan suuren kaupungin ydinkeskustassa.
Vaikkakin kerrostalossa, mutta meillä on suuri ja rauhallinen pihapiiri, ei katuja eikä autoja lähellä.
Meillä on paljon eläimiä. On Olli Oravaa, Jussi Jänistä, paljon lintuja, haukkoja, rusakoita, kettuja, siilejä, hiiriä, mutta onneksi ei käärmeitä.
Luonto on aivan tuossa ulko-oven takana, sen kun menet ja nautit!
Ja olenkin nauttinut. Melkein kesyorava on minulla nytkin ruokittavana.
Mutta luonto on luonto ja siihen vaan täytyy taipua.
Tänä aamuna kiinnitin huomiota kahteen varikseen, jotka meidän pihalla tutkivat jotain tomerasti. Kun lähestyin paikkaa, pelkäsin ensin sen olevan siilin... mutta ei ollut siili .... sitten pelkäsin, että onkohan tuossa joku kulkukissa kohdannut tiensä pään.... ei ollut kissa. Liian suuret olisi ollut jalat.
Siinä oli Jussi Jäniksen takakoivet, joitakin karvatupsuja hiukan kauempana, mutta ei mitään muuta. Koko pihan kävin läpi ja muuta en löytänyt. Oliko hän jäänyt vaikka auton alle ja sitten joku tuonut tänne rauhalliseen paikkaan sen lopun ....
Kirjoittaja
Aihe: Ei heikkohermoisille, mutta tätä kuitenkin luonnossa tapahtuu (Luettu 262 kertaa)