Olipahan ihana ilta. Olin täällä kylässä erään täkäläisen suomalaisen naisen luona. Meitä oli kaikkiaan neljä naista.Olemme sellainen porukka, jotka autamme Itä-Eestissä olevaa lastenkotia. Suunnittelimme tulevia tapahtumia ja tapaa, millä auttaa lapsia aikuisuuteen ja itsenäiseen elämään lastenkodin jälkeen. Ei mikään ihan helppo homma!Siinä kun ei auta se, että annetaan tukko rahaa käteen että aloitapas noilla oma elämä. Pitäisi saada lapset ymmärtämäänm opiskelun ja työn tekemisen merkitys. Heillähän ei ole sitä mallia omasta kodista, koska vanhempia ei ole. Voipi olla, että - jos sallitte - tai säännöt sen sallii - laitan ihan oman ketjun tuolle asialle. Sinne lastenkotiin nimittäin tarvitaan aikalailla kaikenlaista apua - etenkin poikien kengistä on huutava pula. Aineellisen avun lisäksi lapset tarvitsevat tietysti myös oikean ihmisen, joka oikeasti heistä välittää ja antaa apuaan silloin kun sitä tarvitaan.Näitä mietimme tänään yhdessä. Muutenkin oli tietysti aivan ihanaa tutustua täällä uusiin ihmisiin. Ja seuraava tapaaminenkaan ei ole kovin kaukana. Sitä ennen minulle tulee vielä vieraita Suomesta - sitten hiukka kirjahyllyn rakentamista ja sellaista - siinä se aika rientää!
