PALOKÄRKI
• Heimo: Tikat – Picidae
• Yleiskuvaus: Kokomusta, variksen kokoinen suuri tikka. Koiraan päälaki punainen, naaraan päässä punaista vain niskassa.
• Koko: Pituus 40–46 cm, siipien kärkiväli 67–73 cm, paino 285–385 g.
• Pesä: Kolo järeässä puussa (haapa, mänty) 5–9 m:n korkeudella. Kovertaa itse kolon.
• Pesiminen: Munii huhtikuussa 3–6 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 12–14 vrk. Poikaset lentokykyisiä 24–28 vrk:ssa.
• Esiintyminen: Pesimälintu lähes koko Suomessa havumetsärajan pohjoisosiin asti. Suomen kannaksi arvioitu 10.000–20.000 paria. Laji on runsastunut.
• Muutto: Paikkalintu, jolla on epäsäännöllisiä vaelluksia aika ajoin.
• Ravinto: Selkärangattomat eläimet. Mieluisinta ravintoa hevosmuurahaiset, joita koloaa kannoista ja elävien puiden tyviosista.
• Ääni: Raikuva lentoääni ”kry kry kry kry…” ja venähtänyt ”kliiiji” Rummutuksen ääni kuuluu tyynellä ilmalla kilometrien päähän.
Palokärki on hiilenmusta variksen kokoinen tikka. Koiraalla on helakanpunainen päälaki, naaraalla punaista on vain niskassa. Palokärjen koivet ovat harmaat. Nokka on tyviosasta valkeahko ja kärjestä musta (vanha lintu) tai valkokärkisesti kellertävä (nuori lintu). Silmän värikalvo on kellanvalkoinen (vanha lintu) tai siniharmaa (nuori lintu).
Palokärki on valpas, mutta utelias lintu, joka aika ajoin on varsin äänekäs. Vanhojen latojen päätyseinän yläosan isot reiät ovat palokärjen aikaansaannoksia.
Palokärki on viime vuosina yleistynyt monin paikoin vanhojen asuinalueiden lähellä. Lintu on melko peloton ja kuuluva, ja sen seuraaminen tuottaa iloa asukkaille vuoden ympäri.
Valitettavasti palokärki voi myös aiheuttaa harmia ja pikku vahinkoja. Jos talo tai sen vintti on puuta, reikien tekeminen on paikoin yleistä. Etenkin hyvän kaiun antavat puurakenteet voivat houkutella palokärkiä tekemään reikiä, lähinnä yöpymiskoloja. Maaseudun metsänreunoissa sijaitsevat ladot olivat joskus täynnä palokärjen hakkaamia reikiä.
Palokärki on euraasialainen tikkalaji, joka Suomessa esiintyy koko maassa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Lähes variksen kokoinen palokärki viihtyy monenlaisissa metsissä suosien männiköitä ja sekametsiä. Pesäkolo koverretaan tyypillisesti korkealle suureen haapaan tai mäntyyn. Ravintoa laji löytää voimakasta nokkaansa hyväksikäyttäen niin elävistä puista kuin keloista ja lahokannoista sekä muurahaispesistä.
Palokärjen pesimäkanta maassamme taantui 1900-luvun alkupuolen ja 1970–80-lukujen välillä huomattavasti, etenkin Pohjois-Suomessa. Taantumaa on selitetty vanhojen metsien vähenemisellä metsätalouden tehostumisen myötä. 1980-luvun lopulla pesimäkannan kooksi arvioitiin enää noin 11 000 paria, kun 1940- ja 1950-luvuilla kannanarvio oli noin 30 000 paria. Sittemmin palokärki on ilahduttavasti runsastunut. Linjalaskenta-aineisto osoittaa pesimäkannan yli kaksinkertaistuneen 1980-luvun alun ja 2000-luvun puolivälin välillä. Tätä nykyä kannan kooksi arvioidaan 30 000–50 000 pesivää paria. Runsastumista ovat saattaneet edesauttaa lajin sopeutuminen pesimään lähempänä ihmisasutusta ja leutojen vähälumisten talvien yleistyminen.
Palokärjen runsastuminen sitten edellisten atlasten näkyy selvästi uuden atlaksen kartalta levinneisyysalueen laajenemisena. Esiintymisruutujen määrä on noussut noin 2 300 ruudusta noin 2 800 ruutuun, kun verrataan kahden edellisen atlaksen yhdistettyä aineistoa uuden atlaksen aineistoon. Kuten aiemminkin, levinneisyyden pohjoisraja noudattaa pääpiirteittäin havumetsäalueen pohjoisrajaa.
Laittakaahan sit kuvia palokärjestä, jos teillä sellaisia on :D
Oli yksi kuvakin, mutta tippui pois?
Kirjoittaja
Aihe: HEINÄKUUNLINTU 2013 PALOKÄRKI (Luettu 936 kertaa)