Maakotka - Golden Eagle -
Aquila chrysaetos on haukkojen heimoon kuuluva päiväpetolintu.
Maakotka on suurikokoinen, pitkäsiipinen ja pitkäpyrstöinen kotka. Sen siipien leveys on suunnilleen sama kuin pyrstön pituus. Maakotkan ja merikotkan erottaakin helposti pyrstöstä, joka merikotkalla on huomattavasti lyhyempi. Siivet kapenevat hieman ruumista kohti ja käsisiiven sisäosasta, minkä vuoksi siiven takareuna on loivasti S:n muotoinen ja lentosiluetti lajityypillinen. Selvimmin tämä piirre näkyy nuorilla kotkilla.
Maakotkan puvussa on hyvin tumman ruskea pohjaväri, josta kellanruskea tai vaalean punaruskea niska erottuu selvästi. Niskan värityksessä esiintyy jonkin verran muuntelua, eikä ikä ole sen perusteella yleensä kovinkaan hyvin pääteltävissä. Naaras on perusväriltään vaaleamman ruskea kuin koiras.
Maakotkan jalat ovat keltaiset ja nilkat höyhenpeitteiset. Nuorena nokka on mustahko, mutta muuttuu vanhemmiten keltaisemmaksi. Silmän värikalvo on nuorella linnulla ruskea ja vanhalla kellanpunainen.
Maakotka ääntelee vähän. Joskus se viheltelee valittavan kuuloisesti "klyyh", päästää kilahtavan kuuloisen äänen "kjak" tai kaklattaa hieman lokkimaisesti. Nuoret yksilöt ja naaraat saattavat piipittää ja kerjätä kaksitavuisella "pi-tjulp" -äänellä.
Suomessa maakotka pesii Lapissa, Maanselällä ja Suomenselällä, ja niiden parimäärä on vuoden 2008 laskennan ja arvion mukaan 460-480.
Suomen uhanalaisten lajien luettelossa maakotka on vaarantunut (VU), rauhoitettu ja erityisesti suojeltava laji. Sille on laadittu myös erityinen suojeluohjelma. Pesistä 44% sijaitsee erilaisilla suojelukohteilla.
Maakotkat ovat lihansyöjiä ja taitavia metsästäjiä, jotka elävät enimmäkseen riistalla. Ravinto koostuu lähinnä keskikokoisista nisäkkäistä ja linnuista. Tavallisia ravinnoksi joutuvia keskikokoisia nisäkkäitä ovat esimerkiksi kaniinit, jänikset ja maaoravat. Linnuista saaliiksi joutuvat yleensä erilaiset kanalinnut. Joskus maakotkat saattavat napata myös kaloja, käärmeitä, hyönteisiä tai jopa suurempiakin nisäkkäitä, kuten nuoria peuroja.
Kotkan pesä v. 2007
Maakotka rakentaa usein valtavan kokoisen risulinnan pesäkseen, joka elinympäristöstä riippuen sijoittuu yleensä joko vanhaan puuhun tai kallionkielekkeelle. Vuoristoisemmilla seuduilla kotka valitsee pesänrakennuspaikakseen mieluimmin jonkinlaisen kielekkeen tai halkeaman rosoisella kallioseinämällä. Suomessa tällaisia paikkoja on kuitenkin vähän, ja pesäpaikoiksi valikoituvat lähinnä syrjäseutujen jykevät petäjät tai muut vanhat ja kestävät puut.Pesää kasvatetaan vuosi vuodelta niin, että se saattaa saavuttaa jopa 2 metrin leveyden ja 3 metrin korkeuden.
Yleensä poikasia tulee vain yksi. Vastasyntynyt poikanen painaa vain noin 85 grammaa. Poikanen on pesäviipyinen ja sitä ruokitaan pesässä noin 65-80 vuorokautta (9-11 viikkoa). (Wiki)
Kotkakamera Pudasjärvellä