Viime vuonna kirjoittelin tänne pihamme sinitiaisen pesintää kiusanneesta käpytikasta, joka oli mieltynyt linnunpoikasiin (varmaankin vei niitä omille poikasilleen) ja pähkäilin, mitä asialle voisi tehdä. Tänä vuonna ratkaisimme ongelman laittamalla jo hyvissä ajoin verkkoa tinttien pöntön suojaksi. Verkosta tintti mahtuu hyvin kulkemaan, käpytikka ei. Ratkaisu taisi loppujen lopuksi olla tarpeeton, sillä nyt saimme pitkästä aikaa kirjosiepon asettumaan erääseen toiseen pönttöön pihallamme. Tämä sieppo on nimittäin harvinaisen ärhäkkä!
En ole ennen nähnyt, kuinka kirjosieppo hyökkää käpytikan kimppuun, mutta nyt on sekin ihme nähty. Tikkaparka on saanut siepolta jo pari kertaa sellaisen höykytyksen, että se on joutunut rääkyen pakenemaan pihalta metsään. Sieppo syöksyy rajusti tikan selkään ja kynsii ja nokkii sitä. Koska sieppo on niin paljon pienempi ja ketterämpi, on tikka sen käsittelyssä näköjään ihan avuton.
Onneksi sieppo ei asettunut sinitiaisen lähelle, ties mitä se sille tekisi. Olemme jo ruvenneet kutsumaan sieppokoirasta Ramboksi.
Että tällainen tapaus. Luonto on ihmeitä täynnä.