Kuukkeli (
Perisoreus infaustus) on variksiin kuuluva lintu.
Kuukkelia pidetään yleisesti metsämiehen ”kaverina”. Se onkin tunnettu siitä, että se varsin nopeasti ilmaantuu nuotiopaikoille kerjäämään ruuantähteitä. Yleinen uskomus on, että kuukkeli on onnenlintu ja sen tappaneen ihmisen metsästysonni katoaa lopullisesti. Suomalaisessa muinaisuskossa kuukkelia kutsuttiin myös "sielunlinnuksi", ja uskottiin, että metsämiehen henki siirtyy kuukkeliin hänen kuoltuaan.
Kuukkeli Naruskan Haltiajärvellä
Kuukkelin pituus on noin 27–30 cm, siipien kärkiväli on runsaat 40 cm ja sen paino on 74–98 grammaa. Koiras on naarasta kookkaampi. Suomessa esiintyvistä varislinnuista se on pienin. Nokka ja koivet ovat mustat. Selkäpuoli on ruskeanharmaa, pyrstö kirkkaan oranssi ja rintapuoli hieman vaalempaa oranssia. Pää on ruskea.
Kuukkelia esiintyy Euroopan ja Aasian pohjoisella havumetsävyöhykkeellä Skandinaviasta Venäjälle, Mongoliaan ja Kiinaan saakka. Suomessa kuukkelia tavataan erityisesti Metsä-Lapissa ja Peräpohjolassa, mutta sitä esiintyy itärajalla eteläistä Suomea myöten.Suomen pesimäkanta oli 1990-luvun lopulla 30 000 – 50 000 paria.
Kuukkelinpoika leivän perässä Naruskalla.
Kuukkeli viihtyy soisessa ja hidaskasvuisessa korpikuusikossa, jossa puiden oksat ovat naavojen ja luppojen peitossa. Useimmat asuinpaikat ovat kaukana ihmisasutuksesta. Kuukkeli on paikkalintu. Kuukkeliperheen reviiri on noin neliökilometrin kokoinen. Nuori yksilö voi päätyä synnyinpesästään jopa kymmenen kilometrin päähän, mutta pariuduttuaan se pysyy samalla reviirillä loppuun asti. Lapissa kevättalvisin vanhatkin linnut saattavat kerääntyä hyville ruokapaikoille ( ruokinnoille ) useiden kilometrien päästä.
Kuukkelit ovat soitimella maaliskuussa. Naaras rakentaa samaan aikaan parissa viikossa pesän yleensä kuuseen ja noin viiden metrin korkeudella maasta olevalle oksalle aivan rungon viereen. Pesä on halkaisijaltaan noin 25 cm ja koostuu kuusenoksista, jotka on punottu yhteen naavajäkälällä. Sisällä on pehmusteena naavaa, heinää, riekon ja metson höyheniä sekä poronkarvoja. Höyheniä kuukkeli keräilee pitkin vuotta ja kätkee niitä samoihin puunlatvoihin kuin ruokaansakin, jotta pesään on keväällä tarpeeksi rakennusainetta.
Kuukkeli munii 3–4 munaa yhden kerrallaan noin vuorokauden välein huhtikuun puolessavälissä tai viimeistään toukokuun alussa. Naaraan hautoessa koiras tuo sille kerran vuorokaudessa ruokaa. Haudonta kestää kolme viikkoa ja poikaset syntyvät kaljuina ilman höyhenpeitettä. Alussa ruokinnasta vastaa yksin koiras, mutta noin viikon päästä myös naaras poistuu pesästä ravinnonhakuun tyhjentämään ruokakätköjään. Poikaset jättävät pesän pariviikkoisina, mutta pysyvät vanhempiensa seurassa yksivuotiaiksi seuraavaan pesintään asti.
Nuori kuukkelinpoika Naruskalla tämäkin.
Kuukkeli on Kainuun ja Koillismaan maakuntalintu. (Wiki)
Kuukkeli on hävinnyt Etelä-Suomen metsistä nopeammin kuin mikään muu lintulaji. Kuukkeli tarvitsee varttuneita ja luonnonmukaisia, kuusivaltaisia korpimetsäalueita. Kuukkelin katoaminen kertoo tällaisten metsien vähenemisestä ja niissä elävien muidenkin kasvi- ja eläinlajien uhanalaisuudesta. Kuukkelin häviäminen surettaa myös retkeilijöitä, sillä tämän uteliaan paikkalinnun kohtaaminen on aina mieluinen luontoelämys. Kuukkeleiden naapureina elää usein pohjantikkoja, kanahaukkoja, pikkusieppoja, metsoja, liito- oravia ja muita vanhojen metsien vähentyneitä lajeja. (Birdlife)
Kirjoittaja
Aihe: KUUKKELI - MAALISKUUN LINTU 2011 (Luettu 496 kertaa)