Lapinpöllö (Strix nebulosa) on suuri harmaa pitkäpyrstöinen ja leveäsiipinen pöllö.
Isossa linnussa kiinnittää huomiota suhteettoman pienet keltaiset silmät. Pää on pyöreä ja sitä hallitsee lautasmainen naamakiehkura
Pituus 65–70 cm, siipiväli 135–160 cm, paino 650–1 100 g (koiras), 1 000–1 900 g (naaras). Naaras on siis isompi. Pöllön kohtaaminen luonnossa on häkellyttävä kokemus jo pelkästään tuon koon vuoksi. Lapinpöllö on hiljainen vanhojen havu- ja sekametsien asukki, joka ei paljon ääntele, jotain matalaa puhkunaa, naukaisuja ja murahduksia voi kuulla. Meillä sen pesimislevinneisyys on Pohjanmaalta kuusirajalle, mutta huonoina myyrävuosina sitä tapaa etelämpääkin. Tällöin pöllöt vaeltavat ruoan perässä ja osa jää kesäksi pesimään etelään. Pesivä kanta vaihtelee 300 ja 1500 parin välillä.
Vanhin Suomessa tavattu lapinpöllö on ollut yli 14 vuotias.
Pesän lapinpöllö rakentaa vanhaan petolinnun pesään tai paksun kannon syvennykseen, hätätilassa jopa maahan. Naaras munii 2-9 munaa, joita se hautoo 28-36 vrk. Koiras ruokkii hautojaa. Poikaset jättävät pesän ennen lentokykyä ja kiipeilevät lähipuiden rungoilla. Emo ruokkii poikasia vielä 4 kk. Ensimmäisen kuukauden poikaset ovat lentokyvyttömiä.
Lapinpöllö syö lähes yksinomaan nisäkkäitä, jyrsijöitä mutta myös pieniä lintuja, sammakoita ja isoja hyönteisiä. Lapinpöllön erikoisuus on havaita paksun lumipeitteen läpi myyrä tai muun nisäkäs pelkän kuuloaistin avulla. Sen lautasmainen naamakiehkura ohjaa äänet suoraan korviin.