Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Sus]

Mä olin 8 v. kun ihminen astui kuuhun. Isä otti mustavalkotelkkarista valokuvan siitä hetkestä. Tajusin jotenkin että aikuiset olivat innoissansa ja ihmetyksissään, mutta ihmettelin miksi, kun olin luullut, että kuussa käydään joka päivä. Ihan tosi. Taisin olla ainoa joka ei ihmetelly.

Lisäys. Niin, en mä kauheesti kuvitellut tulevaisuuden maailmaa, paitsi että v. 2000 kaikki piti olla toisin. Siis niinku jotain scifiä ja robotteja.

[Kassu]

Lapsuudessa haaveiltiin ilmatyynyaluksista ja "amfibio-autoista", jotka kulkisivat n. ½ m maanpinnan yläpuolella, sekä myös vetten päällä... Tietenkin nämä kulkivat montasataa kilometriä tunnissa (Kimi oli varmaan  siihen aikaan vain pilkkeenä isänsä silmissä, jos vielä sitäkään.. )

Tietokone oli tuolloin jo keksitty, ja muistan pitäneeni siitä pienen esitelmänkin koulussa. (Onkohan toi joku freudilainen lipsahdus, kun meinaan aina kirjoittaa "kuolussa"? )

Näköpuhelimestakin fantasioitiin, mutta kännykkää ei osattu oikein kuvitella, edes Maxwell Smartista huolimatta.. )

Kuukävelyt (Armstrongin, ei Jacksonin; siis Nielin, ei Louisin ) muistuu mieleen hyvin; uintireissulta palattua sitä tuli katseltua telkkarista... joskus 5-vuotiaana "kuuraketti" tosin oli vielä pelkkää satua (Mikki ja Hessu lenteli semmosella)


P.S. Minä , mjauu, en siish tätä kirjoittanut; palvelija vaan pääsi taas näpelöimään konetta. 

[Parus Major]

Mielenkiintoinen kysymys, vaikka aivan suoraa vastausta en kohdaltani löydäkään.
Mutta sen hetken muistan, kun tajusin, että maapalloa uhkaa sellainen asia kuin saastuminen. Se tunne oli ahdistava. Sellainen ensimmäinen pelottava asia viattomaan lapsen maailmaan.
Silloin luulin, että maailma tuhoutuu todella nopeaan, ehdinkö aikuiseksi...se lapsen logiikka
Näin kurja asia tuli mieleeni tuosta kysymyksestä, vaikka olin muuten ihan iloinen lapsi

[Kassu]

Vuosi 1970 oli jonkinlainen "kansainvälinen saasteiden vastainen vuosi", ja silloin asiasta puhuttiin myös lapsille kuoluissa..

Voi ei, siis taas mä kirjotin samallalailla väärin!

[Marjuli]

Vuosi 1970 oli jonkinlainen "kansainvälinen saasteiden vastainen vuosi", ja silloin asiasta puhuttiin myös lapsille kuoluissa..

Voi ei, siis taas mä kirjotin samallalailla väärin!

Niinpä taisi olla vuosi 1970. Siksi varmaan sain päähäni nämä vesistönsuojeluajatukset. Siihen aikaan meidän maalla huuhdottiin pyykit järvessä ja kauhistelin sitä. Pieni järvi ja monta pesijää. Luulen että tässä asiassa on menty parempaan suuntaa. Vedet olivat saastuneempia 1960-luvulla kuin nyt.

Mielenkiintoinen kysymys, vaikka aivan suoraa vastausta en kohdaltani löydäkään.
Mutta sen hetken muistan, kun tajusin, että maapalloa uhkaa sellainen asia kuin saastuminen. Se tunne oli ahdistava. Sellainen ensimmäinen pelottava asia viattomaan lapsen maailmaan.
Silloin luulin, että maailma tuhoutuu todella nopeaan, ehdinkö aikuiseksi...se lapsen logiikka
Näin kurja asia tuli mieleeni tuosta kysymyksestä, vaikka olin muuten ihan iloinen lapsi

Voi pikku Parus-tyttöstä! Ymmärrän täysin, miltä on tuntunut. Oma 6-vuotias tyttärentytär keskustelee kanssani vakavasti ilmaston lämpenemisestä. Yhdessä yritämme pohtia keinoja sen välttämiseksi. Hirveää jos lapsi on peloissaan tulevaisuudesta! Maapallo on meidän kaikkien yhteinen ja meidän täytyy huolehtia sen kunnosta.

Nyt kaikille mielenaurinkoista ja hyviä ympäristötekoja tekemään!

[Parus Major]

Niin Marjuli..pikku-Parus murehti ja pelkäsi myös sotia. Ensimmäiset sotaelokuvat televisiosta oli kauhistus ja tosissani pelkäsin, että jos sota tulee ja perheelleni tapahtuu jotain.
Siis nämä ajatukset saastumisesta ja sodasta oli sellaisia oivalluksia ja tuo saastumisen tajuaminen liittyi varmaan juuri siihen, että siitä kohistiin ja puhuttiin uutisissa, sekä vanhemmat ihmiset puhuivat siitä huolestuneina.
Se on jokaisen lapsen kohdalla vähän sama - kohdata epämieluisia, todellisia asioita elämästä tietyssä iässä. Voih, ei ole helppo selittää kuolevaisuutta tai sotia pienelle joka sitä ensimmäistä kertaa ymmärtää kysyä vähän peloissaankin.
Mutta luonnollistahan noiden asioiden käsittely on, ei niiden kieltäminen.

[Jarmo]