Hyttynen ja muurahainen
Kesäpäivänä peräti hyvällä miellä, tapas hyttynen muurahaisen tiellä. Se hyttynen hyrisi iloista virttä ja se muurahainen raahasi hirttä. Ei enempi pieksänyt toinen suuta, vaan raahasi, raahasi puuta. Ja hyttynen katseli häntä tovin, ovat muutamat- tuumi se- tyhmiä kovin, kesäriemuja eivät malta ne maistaa, vaan puurtavat työssä kun aurinko paistaa. Vaan toista on minun, en hetkeä tuhlaa, joka ainoa päivä vietän mä juhlaa.
Tuli ahmatti syksy ja nieli kesän, lumi peitteli muurahaispesän. Oli sisällä siellä lämmin olo, oli hyttynen kylmään kuollut polo.
-Uuno Kailas-
