Pönttöfoorumi

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus
Tarkempi haku  

Uutiset:

Kirjoittaja Aihe: Joulumuisteluja .....  (Luettu 178 kertaa)

Rouva Hömötiainen

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 7 645
  • Tallinn, Estonia
Joulumuisteluja .....
« : 12.11.12 - klo:01:29 »

Kun uni karkasi ja joulu lähestyy...

Muistellaankos yhdessä menneitä jouluja - kenelläkin mitä mitäkin -
Voitaiskos mekin kukin kirjoittaa jonkinlainen joulumuistelu omasta ihanasta lapsuudenjoulustamme ???

Minulla tällainen tuli mieleen:

Minun joulumuisteluni  osuu jonnekin vuodelle 1955 tai jotain sellaista. Oli siis sotien jälkeinen aika ja paljon mitään ihmeellistä lahjakrääsää ei ollut tarjolla. Mutta jostakin ukki ja mummi olivat ostaneet siskolle ja minulle nukenvaunut! Se oli ihmettä se!

Ja  sitten äitini äiti oli neulonut minulle villasukat. Siihen aikaan ei ollut villalangoissa paljon värivaihtoehtoja. Värit taisivat olla vaan harmaa ja musta.  Mistä lie sitten Edla-mummi olikin taikonut värit lankoihin ja ne villasukat olivat keltaiset ja niiden varsissa oli punaiset raidat! Kuinka vieläkin muistan ne villasukat! Ei aina vaan niitä harmaita vaan värilliset sukat! Olin niin onnellinen.

 Yleensä eivät pehmoiset paketit olleet niin mieluisia, mutta varmaan vielä silloin ei niitäkään niin karsaasti katsottu. Ukki ja mummi olivat luonamme aina jouluna ja jostakin kumman syystä ukki aina katosi jonnekin ulos juuri silloin kun Joulupukin oli määrä saapua. No, selvisihän sekin sitten aikanaan, mutta kauan tahdoimme uskoa pukkiin kuitenkin. Eikä ukki montaa joulua valitettavasti meidän kanssamme saanutkaan viettää.

Joulukuusi oli silloin oikea kuusi ja siinä oli oikeat kynttilät, sähkökynttilöistä ei edes uneksittu. Ja sitä  kuusta piti tietysti tarkkaan vahtia, että ei syttynyt palamaan. Olen lukenut isäni päiväkirjoja ja vuodelta 1934 hän kirjoittaa, että he "polttivat kuusta" eli sitä poltettiin ja "vahdittiin " tarkkaan että ei syttnyt ppalamaan
Kirjattu

Tiina

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 16 556
  • Lahti
Vs: Joulumuisteluja .....
« Vastaus #1 : 12.11.12 - klo:09:29 »

Me vietettiin lapsuuden joulut 60-luvulla aina Helsingissä Puistolassa isän vanhempien, eli mummin ja vaarin luona. Mieleen on jäänyt se, miten ei edes ruoka maistunut kun odotettiin niin kovasti joulupukkia. Vaari oli tilannut jostakin pukin ja pukki tuli yleensä kuplavolkkarilla, nähtiin kun koko ajan ikkunassa kytättiin :-)).
Lahjoista on ehkä parhaiten jäänyt mieleen Barbie-nuket jotka saatiin siskon kanssa jouluna 1963. Minä sain blondin Barbien ja sisko sai brunetten. Olin kuulemma sanonut, että nää on ihan samanlaiset, vaikka vähän erilaiset ja se oli jotenkin huvittanut aikuisia :-)).
http://www.dollreference.com/images3/850barbie4bubblecut1961.jpg

Noin yleensä ottaen niistä jouluista Puistolassa on jäänyt hyvät muistot, koska siellä oli myös meidän serkut ja oli kiva leikkiä yhdessä uusilla leluilla. Oltiin mummin ja vaarin luona usein koko joulunpyhät ja vasta nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että mahtoi mummi olla väsynyt kun ensin leipoi ja laittoi itse kaikki jouluruuat ja sitten me, lapsiperhe oltiin siellä monta päivää riekkumassa [?] [:-DD].


Hömis, sulla varmaan riittää enemmänkin joulumuisteluita, joten jostain sellaisestahan voisit sen joulukalenteriluukun rakentaa. Tai sitten joulunvietosta siellä Virossa.
Kirjattu
"Ehjimmät meistä on sirpaleista tehty"-Tommy Tabermann-

telkkinen

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 25 026
  • Lahti
Vs: Joulumuisteluja .....
« Vastaus #2 : 14.11.12 - klo:15:18 »

Kannan korteni kekoon [:-)] Hömiksen ja Tiinan muisteloiden jatkoksi.


Tällainen lapsuuden jouluaatto on jäänyt mieleeni. Eli asuimme kasarmilla ja ensin käytiin sotilaiden käytössä olevassa suuresssa saunassa, joulusaunassa.  Sauna kun oli tarkoitettu isolle porukalle ja siksi se tuntui pienistä lapsista tosi aavemaiselta ja pelottavalta paikalta. Lauteet olivat todella korkealla eli sinne  piti nousta monta askelmaa ennenkuin oli ylimmällä lauteella. Pelotti kovasti sen muistan vieläkin ja kun se oli aika pimeäkin, niin löyly höyryssä ei paljon toisia nähnyt, että piti aika ihotuntumassa istua.

Saunan jälkeen pukeuduttiin parhaimpiin, syötiin jouluateria ja sitten alkoi joulupukin odottelu.
Ovikello soi ja sieltähän se joulupukki tuli ison lahjasäkin kanssa. Me lapset sipistiin äidille, että miksi joulupukin takin alta näkyy sotilasvaatteiden kauluslaatat. Äiti siihen, että sotilailla käy sotilaspukit, että sen takia siellä alla pitää olla sotilaspuku, että ei ole kyseessä mikään valepukki
vaan armeijan oikea joulupukki. Jotenkin muistan, että pukkia jännitti kovin. Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että nuori kaveri oli määrätty tähän hommaan, ehkä ei olisi edes halunnut pukin
vaatteita päälleen laittaa ja saapastella kantahenkilökunnan asuntoihin pukkeilemaan.
 
Pukki jakoi lahjat ja kukaan ei  heti huomannut, että joulukuusi oli syttynyt tuleen. Joulukuusessa oli elävät kynttilät ja kynttilän liekistä joku oksa oli syttynyt tuleen ja katastrofi oli valmis.
Joulupukki huomasi tilanteen ja siitähän alkoi kova säpinä. Isä haki kylppäristä ämpärillisen vettä ja heitti kuusen päälle. Joulupukki otti eteisestä maton ja heitti sen kuusen päälle.
Näin isä ja pukki saivat sammutettua kuusipalon. Kuusi heitettiin parvekkeelta alas. Asuimme ensimmäisessä kerroksessa joten se oli helppo nakata sieltä ja äiti siivoili suuremmat sotkut pois.
 
Aatto jatkui lahjoja availlessa ja paniikki unohtui siihen paikkaan. Lahjat olivat illan pelastus ja tilanne unohtui ainakin meiltä lapsilta, siinä hetkessä. ( tosin ikuisesti sen muistan eli sinne pääkopan sisään se vaan jäi muistoksi) Lahjaksi saamani "neekerinuken" ihanuuden muistan vieläkin. Kaislahame oli jotain niin ihmeellistä siihen aikaan.

Aamulla kerättiin pihalta koristeet kuusesta. Isä haki metsästä uuden kuusen ja se koristeltiin uudestaan ja kynttilätkin laitettiin kuusta koristamaan. Ja jopa niitä poltettiinkin, mutta vartiointi oli tarkkaa.  Loppu hyvin kaikki hyvin voitiin sanoa koko perheen voimalla, pahemminkin olisi voinut käydä.


Kirjattu
Minun elämäni yhtenä johtotähtenä on ollut: kun unohtaa sen, mitä ei voi muuttaa, on onnellinen.
Arvo Ylppö

telkkinen

  • Konkari
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 25 026
  • Lahti
Vs: Joulumuisteluja .....
« Vastaus #3 : 16.12.12 - klo:11:27 »

-murun- kalenteriluukku innoitti vielä muistelemaan omaa lapsuuden joulua rekiajeluineen.
Kasarmilla kun asuimme ja siellä oli hevosia sotilaiden käytössä niin ne valjastettiin jouluna
reen eteen ja me pääsimme hevosajelulle joulukirkkoon. Meidät laitettiin vällyjen alle ja kulkusten kilinässä ajelltiin kohti Launeen kirkkoa.
Oli mahtava tunnelma lapsen mielestä kun hevosia oli paljon eli aika monta perhettä sai sen ihanan tunnelman kokea. Joskus oli tosi kova pakkanen ja viima kävi kasvoihin. Muistan eräänkin ajelun jälkeen poskipääni paleltunteen ja niitä voideltiin ja hoidettiin varmaan sinkkipastalla, että rohtuma parani.
Nämä rekiretket olivat lapsuuteni joulun kohokohtia, sitä odotti ehkä enemmän kun jouluahjoja.

Kiitos -muru- kun virkistit tätä muistoaluettani :-))
Kirjattu
Minun elämäni yhtenä johtotähtenä on ollut: kun unohtaa sen, mitä ei voi muuttaa, on onnellinen.
Arvo Ylppö
 

Sivu luotiin 0.267 sekunnissa. 25 kyselyä tietokannasta.