Kannan korteni kekoon
Hömiksen ja Tiinan muisteloiden jatkoksi.
Tällainen lapsuuden jouluaatto on jäänyt mieleeni. Eli asuimme kasarmilla ja ensin käytiin sotilaiden käytössä olevassa suuresssa saunassa, joulusaunassa. Sauna kun oli tarkoitettu isolle porukalle ja siksi se tuntui pienistä lapsista tosi aavemaiselta ja pelottavalta paikalta. Lauteet olivat todella korkealla eli sinne piti nousta monta askelmaa ennenkuin oli ylimmällä lauteella. Pelotti kovasti sen muistan vieläkin ja kun se oli aika pimeäkin, niin löyly höyryssä ei paljon toisia nähnyt, että piti aika ihotuntumassa istua.
Saunan jälkeen pukeuduttiin parhaimpiin, syötiin jouluateria ja sitten alkoi joulupukin odottelu.
Ovikello soi ja sieltähän se joulupukki tuli ison lahjasäkin kanssa. Me lapset sipistiin äidille, että miksi joulupukin takin alta näkyy sotilasvaatteiden kauluslaatat. Äiti siihen, että sotilailla käy sotilaspukit, että sen takia siellä alla pitää olla sotilaspuku, että ei ole kyseessä mikään valepukki
vaan armeijan oikea joulupukki. Jotenkin muistan, että pukkia jännitti kovin. Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että nuori kaveri oli määrätty tähän hommaan, ehkä ei olisi edes halunnut pukin
vaatteita päälleen laittaa ja saapastella kantahenkilökunnan asuntoihin pukkeilemaan.
Pukki jakoi lahjat ja kukaan ei heti huomannut, että joulukuusi oli syttynyt tuleen. Joulukuusessa oli elävät kynttilät ja kynttilän liekistä joku oksa oli syttynyt tuleen ja katastrofi oli valmis.
Joulupukki huomasi tilanteen ja siitähän alkoi kova säpinä. Isä haki kylppäristä ämpärillisen vettä ja heitti kuusen päälle. Joulupukki otti eteisestä maton ja heitti sen kuusen päälle.
Näin isä ja pukki saivat sammutettua kuusipalon. Kuusi heitettiin parvekkeelta alas. Asuimme ensimmäisessä kerroksessa joten se oli helppo nakata sieltä ja äiti siivoili suuremmat sotkut pois.
Aatto jatkui lahjoja availlessa ja paniikki unohtui siihen paikkaan. Lahjat olivat illan pelastus ja tilanne unohtui ainakin meiltä lapsilta, siinä hetkessä. ( tosin ikuisesti sen muistan eli sinne pääkopan sisään se vaan jäi muistoksi) Lahjaksi saamani "neekerinuken" ihanuuden muistan vieläkin. Kaislahame oli jotain niin ihmeellistä siihen aikaan.
Aamulla kerättiin pihalta koristeet kuusesta. Isä haki metsästä uuden kuusen ja se koristeltiin uudestaan ja kynttilätkin laitettiin kuusta koristamaan. Ja jopa niitä poltettiinkin, mutta vartiointi oli tarkkaa. Loppu hyvin kaikki hyvin voitiin sanoa koko perheen voimalla, pahemminkin olisi voinut käydä.