Kaunista joulua kaikille!
Saankos hiukan olla onnellinen - ihan hiukan vaan.
Eilen vietin joulun yksin monen vuoden jälkeen. Kävin Raatihuoneen torilla kuuntelemassa Joulurauhan julistusta. Kaupunki oli kaunis kuten aina.
Tulin yksin kotiin - tuntui haikealta. Mutta enhän ole kuitenkaan yksin, onhan minulla pojat.
Tänään on vietetty aivan hiljaista rauhallista päivää kotosalla. Sytytin kynttilät olohuoneen parvekkeelle, katselin ulos ja minusta tuntui aivan kuin asuisin maaseudulla, rauhallisessa omakotitalossa. Pihalla on paljon autoja, mutta kun siirrän katseeni niiden ylitse, niin näen ainoastaan meidän pienen järven, joka on jo saanut lumipeitteen. Kauempana taustalla näkyy kyllä ihan kaupungin valoja, totta kai, mutta kaunis järveni suoraan edessä on lumoava.
Ystävät ovat soitelleet, huomenna tulossa vieraita - toivottavasti - ja tänä iltana katselemme rauhassa televisiota, juon pari lasia viiniä, pojat käyvät kehräämässä vieressä - on hyvä olla.
Lahjojakin olen saanut, mukana mm. Sofi Oksasen viimeinen kirja, jota pian ryhdyn lukemaan.
Tiedän, että minulla on ystäviä, en ole yksin. Rakastan kotiani ja tätä kotikaupunkia - kaikki on hyvin.
Kulunut vuosi oli raskas, eläkkeelle jääminen, muutto uuteen maahan, suuri remontti..... mutta nyt minä tiedän, että olen tullut kotiin, rakkaaseen sellaiseen!
Oikein kaunista joulun aikaa teille kaikille!