Urpiainen (Carduelis flammea)Peippojen heimoa, tiklien sukua, on varpusta pienempi n. 13 cm pitkä siemen- ja hyönteissyöjänsyöjä. Paikka- ja muuttolintu. Sympaattisen oloinen punabaretti.
Vatsapuoli on vaalea, selkäpuolelta harmaanruskean viiruinen. Lyhyt keltainen nokka, musta leukalappu, siivissä vaaleat juovat. Juhlapukuisella koiraalla on punainen rinta.
Todella mukava vieras talviruokintapaikoilla.
Se pesii koko Suomessa rämeiden, soiden ja tunturikoivikoiden tuntumassa puussa tai pensaassa, runsaimpana Lapissa. Parimäärä vajaa puoli miljoonaa.
Pesimäkausi on pitkä. Ensimmäisiä munapesiä on löydetty jo huhtikuussa, viimeiset syyskuun aikana. Naaras hautoo 4-6 munaa 10-11 vrk ja poikaset pääsevät lentoon
alle kaksiviikkoisina. Ne saavat tavallisesti kaksi poikuetta kesässä. Urpiaiset hakeutuvat pesimään alueille, joilla kuusen ja koivun siemenien keväiset kasvustot ovat runsaat.
Urpiaisen kutsuääni lennossa on painokas dzy-dsy tai dzi-dzi-dzi 2- tai 3-tavuisena. Laulu koostuu kirkkaasta djyii-kutsuäänestä ja karheasta surinasta sherrrr.
Urpiainen vaeltelee pesimäkauden ulkopuolella epäsäännöllisesti suurissakin parvissa ravintotilanteen mukaan. Tänä talvena paljon havaintoja Etelä-Suomessakin talviruokintapaikoilla.
Murskatut maapähkinät ja auringonkukan siemenet maistuvat urpiaisille.
Tundraurpiainen (Carduelis hornemanni)Urpiaisen pohjoisempi sisarjaji, pesii harvinaisena nimensä mukaisesti tundra-alueella. Eroaa urpiasesta vaaleampana ja pienempinokkaisena. Vanhoilla on valkea viiruton yläperä.
Koiraan rinta on hennomman punainen. Usein vaikea erottaa urpiasesta. Suomen kanta on vain muutama tuhat paria. Vaeltaa joskus urpiasten mukana etelään.
Tuolta levinneisyystietoja:
http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/urpiainenLaittakaa lisää kuvia. Löytyiskö tundraurpostakin..