Me ihan arkisesti tavattiin kaupassa, jossa olin silloin iltatöissä. Hän pyysi saada käyttää puhelinta - ei silloin ollut kännyköitä - ja kun katsoin noihin silmiin sinisiin, niin en voinut muuta kuin luvata!
Sitten emme tavanneetkaan aikoihin, mutta joskus sitten aivan sattumalta tapasimme uudelleen jossakin ravintolassa.
Hän kertoi aina sitten sellaista tarinaa, että olin muka sanonut hänelle: "Mennään meille, meillä on kivaa!"
Ja niin sitten mentiin - ja sitä kivaa riittikin sitten melkein kolmekymmentä vuotta. No, ei aina niin kivaakaan, mutta yhdessä oltiin kunnes - valitettavasti - kuolema meidät erotti. Mutta muistot on, niitä riittää!