Jatkan vielä, kun nyt luin kasvikansiostani lisää aiheesta. Se musta on nokihärmää, joka on sienilajike. Se viihtyy makeilla nesteillä, joten hyvin todennäköisesti herukkapensaassa on jossain vaiheessa kesää ollut runsaammin kirvoja, jotka erittävät tahmeaa ja makeaa mesikastetta. Kun sitä putoilee kasvin lehdille ja marjoille, se tarttuu niiden pintaan kiinni ja on hyvä kasvualusta sienelle. Lisäksi se estää valon ja ilman pääsyn kasvin osiin, mutta ei tunkeudu itse kasvin solukkoon, vaan elää sen ulkopinnalla.
Härmäsienten itiöitä on lähes kaikkialla, mutta sieni ei voi kasvaa, ellei sille löydy suotuisaa kasvualustaa. Tänä kesänä on ollut paljon kirvoja, joten nokihärmä on erittäin mahdollinen. Sieni ei vioita kasvia muuten kuin pilaamalla tämän kesän lehtiä ja osan satoa. Puhtaat marjat voi hyvinkin poimia normaaliin tapaan käyettäviksi. Eikä pensasta tarvitse välttämättä leikata kuin normaalit vuosileikkaukset tai muutenkaan vaivalloisesti hävittää. Sientä ei voi hävittää muuten kuin hävittämällä kirvat, jotka mesikasteensa lisäksi saattavat levittää viruksia kasveihin. Tämä on lähinnä vaiva, ei kasvisairaus.
Leppäkerttuja ei ole näkynyt yhtään alkukesän jälkeen ja nehän on kirvojen luontaisia vihollisia hyönteisiä syövien lintujen lisäksi. Kirvat voi saada pois, kun kunnolla suihkuttaa kylmää vettä päälle (vastaa kohtalaista- tai kaatosadetta riippuen vesisuihkun paineesta), lehtien alapuolille ja lehti- ja oksanhankoihin, sekä latvukseen, koska kirvat viihtyvät parhaiten nuorissa, mehevissä kasvinosissa. Mäntysuopa tai tolu sekoitettuna suihkutusveteen on hyvä ja toimiva tässäkin, mutta useimmiten kunnon vesisuihkutus riittää. Kirvat inhoavat kylmää ja märkää.
Muurahaiset taas pitävät kirvojen eritteestä ja mikäli huomaa kasvissa kiipeileviä muurahaisia, kannattaa tutkia kasvi tarkemmin kirvojen varalta.
Sekoitussuhde suunnilleen:
1 dl mäntysuopaa tai tolua 1 litraan vettä.
Sopii puutarha- ja huonekasveille.
Kirjoittaja
Aihe: Herukoissa jotain ihmekummaa (Luettu 356 kertaa)