eilen just näin prismassa yhtäkkiä jotenkin tutut kasvot. ja ne kasvot kattoi mua ja mä jäin katsomaan niitä, ja huomasin, että molemmilla meillä oli sama ajatus: "tunneks mä tuon?" huomasin... molemmat katsoi "liian kauan". sit mä ehdin ekana, nyökätä, hymyilin vienosti ja nyökkäsin. hän teki samoin, joten varmistui että kyllä me jostakin tunnetaan. ja sit muistinkin, olen kerran, YHDEN ainoan kerran, istunut hänen kanssaan kapakassa
samassa pöydässä, ja hän jutteli edesmennestä veljestäni. oli siis veljeni vanha kaveri. se kävi ilmi siinä pöydässä. muistin heti myös mitä hän oli puhunut.
nimestä ei oo aavistustakaan.
tilanne oli jotenkin (siis eilen) hauska.
jäi hyvä mieli.