Palattu viikonloppureissulta Kovdorista Venäjältä Putinin valtakunnasta. Käytiin pienellä (12 ja kuski) porukalla katsomassa mitä siellä näkyisi. Olihan ihmeen iso kaupunki tuossa ihan rajan takana. 25 km linnuntietä rajalta, mutta autolla piti ajaa 250 km ennenkuin pääsi sinne. On kierrettävä Kantalahden kautta sinne.
Ennen Kantalahtea oli Alakurtti, jossa nyt ei käyty. Alakurtilta kuvasin vain Tuntsajoen, jonka ylitimme ja jatkoimme Kantalahteen.
Vermanjoen taistelumuistomerkillä ryyppäsimme ensimmäiset kahvit ja eväät.
Matka jatkui sitten Kantalahteen, jossa teimme tarvittavat "eväsostokset" tulevalle viikonlopulle. Kaupasta ostettiin lähinnä juotavaa ja suolaista purtavaa. Kantalahden maamerkki on tämä panssarivaunu.
Kantalahden jälkeen siirryimme Muurmanskiin menevälle baanalle ja käännyimme Poljarny Zorista länteen päin kohti Suomen rajaa. Tulimme ison Imandrajärven rantoja noudatellen Juonnin kylään, jonne oli aikoinaan lähtenyt muutama perhe Kuolajärveltä (Vanhasta Sallasta).
Imandrajärven komeita aaltoja ja hiekkarantoja
Näiden asukkaiden, joita oli poliittisesti vainottu, hautausmaamuistomerkillä pysähdyimme kuvaamaan ja vähän jaloittelemaan. Tässä osa porukasta eli Sallan kotiseutuyhdistys Salla-seura ry:n hallitusta ja talkooporukkaa tutustumassa muistomerkkiin.
Muistomerkki ja nimilaatta.
Saavuimme sitten Kovdoriin sankan sumun saattelemina iltapäivällä. Kovdor on kaivoskaupunki. Neliskanttisia tyypillisiä venäläisiä elementtitaloja. Kaupunki elää Kovdorin rautakaivoksesta. Lähellä louhitaan myös apatiittia. Suomen puolelle näkyy kaivoksen jätekasat Sallan pohjoisosan Puitsitunturilta. Asukkaita siellä on runsaat 22000 tällä hetkellä. Kovdor on saanut nimensä samannimisestä järvestä. Kovdor eli koutero on saamenkieltä ja tarkoittaa käärmettä. Koutero oli kuten Nikkeli ja Poljarny Zori neuvostoaikana suljettuja kaupunkeja, jonne on nyt vasta päästy käymään NL:n hajottua.
Kuva hotellimme ikkunasta pihalle ja pihlajien ja koivujen peittämille kaduille.
Meillä ei ollut varsinaista ohjelmaa tällä kertaa mitään muuta kuin kiertelimme kaupunkia ja katselimme paikkoja. Harmiksi taas mm. museo oli just lauantaina suljettu. Gepsin opastamana kävelimme kuitenkin pienen lenkin kaupungin kaduilla. Silmiin pistivät kamalan isot laatikkomaiset kerrostalot. Satametriä pituutta ja kerroksia 5-8. Omakotitaloja ei kaupungissa ole ollenkaan, vain näitä kerrostaloja. Koska yksityiset ihmiset eivät omista maata Venäjällä, niin mitenpä niitä talojakaan tehtäisiin. Niitä jo Kantalahdesta tuttuja "viikonloppukontteja" oli täälläkin. Ihmiset harrastavat niissä kaikenlaista vapaa-aikana. Sellaisia konttirivistöjä oli kilometrikaupalla ja hehtaaritolkulla. Kaupunkikuvaa hallitsivat myös tuhannet pihlajat, haavat, lepät ja koivut. Varmaan nätit kesäisin. Nyt oli ruska jo hiipunut, pihlajat oli vielä marjoissa. Havupuita näkyi niukemmin. Mäntyä ei juuri ollenkaan, kuuset olivat ns. kynttiläkuusia. Perjantaina kun menimme oli vielä oikein hernerokkasumu, ettei ympäröivää maastoa oikein erottanut. Sunnuntaina palatessa näimme valtavia metsiköitä, asumattomia erämaita ja satoja järviä alueella. Kaupoissa olikin kalaa vähän joka lähtöön. Asukkaat olivat kuin mistä tahansa Venäjältä. Kansallisuuksien kirjo näkyi, oli tummia "kirgiisejä" ja vaaleita venäläisiä ja siltä väliltä. Monet meistä oli aikaisemminkin käyneet siellä, itse kävin siellä Juonnin kylässä muutama kesä sitten. Paikalliseen väkeen emme nyt päässeet tutustumaan. Olimme vain turisteja. Ruoka oli halpaa ja kaupoissa tavaravalikoima ihan riittävä.
Kuva paikallisesta elintarvikekaupasta, joka oli kuin mikä tahansa marketti Suomessa.
Lauantaina illalla kävimme paikallisessa ravintolassa illallisella, tarjolla oli alkupalat, salaatit ja pääruokana possunfilettä muusilla. Ihan syötävää. Puolukkamehua ja tuoreista omenista puristettua mehua juomina, sekä tietenkin votkaa. Ravintola sattui olemaan melkoinen diskopaikka. Valot välkkyivät ja musiikki pauhasi liian lujaa. Sainkin migreeniauran sitten hotellilla illan päätteeksi. Hiljaisempaa paikkaa olin kyllä ajatellut, mutta nyt kävi näin. Paikka oli Kino.
Ravintola Kino
Kuvasin kaupunkia. Seuraavassa muutamia taloja ja nähtävyyksiä. Täytyy sanoa, että kaupungin koko yllätti... ei niinkään pinta-alaltaan vaan asukasmäärältään. Maaseudulla kaupungin ulkopuolella pisti silmään sellainen seikka, että talojen viljelemät pellot eivät olleet talojen ympärillä vaan oli kyläkeskus ja pellot pitkin maita järvien rannoilla.
Kovdorin kaupungintalo ruskan keskellä
Puistoteillä oli tällaisia penkkejä aika monessa paikkaa.
Pieni kukkakioski keskellä kaupunkia
Suuret kolossimaiset betonielementtitalot hallitsivat katukuvaa, kuten tämäkin. Päätyyn oli laitettu kaupungin synttärivuosi-mainos muutaman vuoden takaa.
Julkisen liikenteen bussi
Tämän talon pituudeksi mittasin yli sata metriä!
Ulkopuolelta vaatimattoman näköiset talot kätkevät nykyaikaiset ja siistit asunnot. Tässä ovessa pisti silmään moderni koodilukko.
Kaupungin asukasmäärä on hieman aikojen kuluessa vähentynyt, parhaimmillaan ollut liki 30000, nyt jotain 21000. Tämän talon ikkunat oli lyöty laudoilla umpeen.
Graffitimaalaus erään talon seinällä...
Lehtipuuvaltainen kaupunki ja sen kirot. Valtavasti varisseita lehtiä oli kaduilla ja niitä oli luutimassa tällaisia vanhempia ihmisiä.
Koiria juoksenteli irrallaan lukuisia, tämä Turre vartio äskeistä kadunlakaisijaa herkeämättä.
Tämänkin julkisivun takana oli iso sähkötarvikeliike.
Tyypillinen NL:n aikainen muistomerkki puistossa
...ja pakollinen lintukuva
![[:-)]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/2.gif "Hymyilee")
. Puluja oli sadottain.
Kaivokset sijaitsevat noin kolmen neljän kilometrin päässä keskustasta, vain savupiiput ja kuonakasat näkyvät itse kaupunkiin.
Tuliaisina toin halpoja irtokarkkeja, muutaman kultaisen mormuskan ja paikallista palvilihaa. Ruplan kurssi on alhaalla ja hinnat tuntuivat edullisilta. Irtokarkit esim. vain noin neljä euroa kilo. Tie välillä Salla - Kantalahti on edelleen kaameassa kunnossa vaikka tietöitä tehdään jatkuvasti. Nyt oli soratietä enää vain muutama kilometri, mutta vanha asfalttitie oli painunut isoille urille ja kuopille. Meidän pikkubussimme oli välillä lähteä lentoon. Liikennettä oli melkoisesti, busseja mm. Kuusamosta Muurmanskiin ja paljon muita suomalaisia sekä Muurmannin alueen venäläiset, jotka käyvät Lapin kaupungeissa ostoksilla. Osa pysähtyy myös Sallassa. Rajan aukeaminen on vilkastuttanut liikennettä kovasti. Mitään sotilaallista liikehdintää ei alueella näkynyt ja rajan muodollisuudet menivät nyt moitteetta.
Venäjällä käynti on aina seikkailu, josta ei etukäteen tiedä, mitä siellä voi tapahtua. Tämä reissu meni ihan käsikirjoituksen mukaan, mitään yllättävää ei tapahtunut. Sotamuistomerkillä Vermanjoella, jossa käytiin isot taistelut 2. maailmansodan aikana, pysähdyimme mennen tullen kahvi- ja tupakkatauolle. Siellä on maastossa vielä uskomattoman paljon sotaromua. Varoiteltiin liikkumista kovin syvälle metsään. No, ei menty sinne
.
Tullimuodollisuudet poistullessa olivat yhtä helppoja kuin mennessäkin. Taxfreekaupasta vielä tuliaiset, niin
reissu alkoi olla paketissa.
Kirjoittaja
Aihe: Matkakertomus Kovdoriin ja takaisin 3.-5.10.2014 kuvin (Luettu 412 kertaa)