Syövät auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä, joita heitin niille.
Yksi noista variksista seuraa mua monta sataa metriä metsäpolkua pitkin, lentäen useasti hiuksiani hipoen, eli viesti on; anna ruokaa! Kuva otettu kännykkäkameralla parin metrin päästä.
Eli melkoisesti luottamusta on, kun päästävät noin lähelle.
Mieliruokaa noille on sulatetut kalapuikot. paloiksi leikattuina, pähkinät, maksalaatikko paloitettuna ja porsaanlihasuikaleet, jauheliha +keitetyt kanamunat, lohkoina.
Tietysti myös koiranmakkara, kalkkuna käy(ei kananliha) ja myös mielellään naudanliha.
Yleensä puolet mun kauppaostoksista on mennyt noiden suihin(ja tietysti sorsien myös), ennen kuin ehdin kotiin.
Kun muutin alueelle 4 vuotta sitten, niin variksia oli vain muutama(poikasia ei ollut lainkaan/niukasti ravintoa saatavilla), samoin sorsia. Nyt sorsia on 30-40:tä ja variksia yli 30:ntä. On todella hienoa nähdä, kuinka varikset nauttivat toistensa seurasta, ja varsinkin miten poikaset kasvavat aikuisiksi. Kaikista antoisinta on kuitenkin se, kun tinttarat ja hömppikset lentävät aivan vierelle metsäpolulla ja sirittämällä kerjäävät pähkinöitä,jotkut jopa keskellä kesää. Oravista pidän myös todella paljon, myös puluista. Ennen oravat häipyivät ruokintapaikalta, kun tulin täyttämään pähkinäautomaatteja, nyt naksuttelevat tyytyväisenä oksistossa, laskeutuvat ja tulevat aristelematta syömään heti, kun olen poistunut vain muutaman metrin päähän ruokinta-automaateista.
Toi yli 30:n variksen porukka voi seurata mua yli puolen kilometrin matkan(vaikka olen jo ruokkinut ne). On siinä lenkkeilijät ja sauvakävelijät ihmeissään, että mistä oikein on kysymys, kun ne seuraa mua siirtyen oksalta oksalle, muutama jopa hyppii mun rinnalla, mun kävelytahtia seuraten.
Kaikki noi linnut tuntee mut hyvin ja etäältä, ihme kumma, vaikka kuinka vaihtaisin vaateita tai kävelytyyliä ,ja oli mun päässä vaikka millainen lippalakki tai pipo.