Iltaa Lapista! Tämän päivän oottelin ensin sitä makkulloppia ja kun se lopulta tuli, se oli pakattu kuormalavasta tehtyyn kehikkoon sen tuhansin puurimoin ja lastulevysuikalein. Meni monta tuntia saada se edes sieltä ulos. Ohjauspyörä oli eri laatikossa, istuin toisessa. Käyttöohjekirja kuudessa eri vihkossa seitsemällä eri kielellä kukin. No, pääasia että kuvia oli. Erinäisten ärräpäiden jälkeen istuin löysi paikkansa ja rattikin muljahti lopulta paikalleen. Akun maakaapeli kiinni ja bensaa tankkiin. Sai alkaa käynnisteleen. Ei startannu, vaikka kuinka käänteli virta-avainta. Ei muuta ku opus käteen ja lukemaan ohjeet tarkemmin. Jarrukytkin alas, käsijarru pois, ei vieläkään. Mikä piru. Sitten huomasin, että keruukoppa oli vielä pois paikaltaan, no eihän se voi olla syy. Tutkin ja tutkin, ja löysin yhden vivun, vapaakytkimen. Se päältä pois. Jo starttasi ja ajoin koneen pois siitä kuormalavan päältä. Vielä piti kasata se ruohonkerääjä. Oli siinäkin mutkaa ja mutteria, pari yritystä ja erehdystä ennnenkuin huomasin, että olin kasannut väärin. Ei muuta kuin pura ja ala alusta. Kello läheni jo seitsemää illalla, koeajoa ei vielä ollut tehty. Kauko Kiito toi koneen klo 14 jälkeen. Viimein kaksi viimeisetä jousta koneen takaosaan ja koppa päälle. Avaimesta käyntiin ja koeajo nurmikolle. Tämähän on ketterä kääntymään ja leikkuujälki levee! Äkkiä oli takapihan pikkupläntti ajettu ja eka kuorma kipattu metsän reunaan. Vähän istuin huilasi eestaas, kai jäi kiristämättä. Musta keinonahka hiosti älyttömästi ja sääsket ja paarmat kuppasivat mutta mukava oli ajella ympyrää ja kello näytti jo puoli kaheksaa kun maltoin ajaa portaiden viereen ja lopettaa. Ihan hikikin tuli. Koeajo onnistui ja huomenna jatkuu tosi työ.
Olipahan kuin Ikeasta olis koneen ostanut, palapeli ja vähän pirskattiakin lensi välillä.
Siihen se keskiviikko sitten menikin, huomenna jo torstai ja aaton aatto.
