Luttojokea ollaan suvannon kohdalla ylittämässä.
Kuinka sitten kävikään, virta otti hoteisiinsa ja vei mennessään mutkan takana olevaan koskeen. Onnekseni tuo kopukka juuttui kosken kiville ja koskenpartaalla sattui olemaan muita retkeilijöitä.
Sieltä kahlasi rohkea mies kovassa virrassa rintarankaansa myöten vedessä.
Tänä päivänäkään en ymmärrä miten pääsin siitä lautalta pois veteen, joutumatta virran viemäksi. Lautta kaikkine kamppeineen laskettiin koskeen.
Vettä oli melkein kaulaan asti, tein vain miehen ohjeiden mukaan. Hänelle haluaisin suuret kiitokset sanoa. Olin niin pöllähtänyt tapahtumasta, etten oikeastaan silloin käsittänyt lainkaan tilanteen vakavuutta.
Lautta ajautui virran myötä ja juuttui taas kiville, josta sen hyvät ihmiset hakivat, kaikki tavaratkin olivat tallella.
Kaiken kokemuksen jälkeen olimme edelleen samalla puolella jokea
ei ihan naapurimaassa