Päivällä kun oltiin kävelyllä ihmettelin taas tinttiä joka kulki lähes koko kävelymatkan meidän mukana. Ääntä piti että huomatkaa minut. Oli kyllä kärsineen näköinen höyhenpuku päällä. Laitoin kivelle pähkinää, ei ottanut vaan oli ikäänkuin ottavinaan. Kohta oli poikaset siinä tintin vieressä. Kait kertoi, että noilta saa ruokaa ja koukkas taas kivelle, että täällä sitä on. Kohta haki poikaset pähkinää ja emo vasta sitten. Olen aivan ihmeissäni lintujen hoksaavaisuudesta.