Tässä aivan kotini lähellä oli aikoinaan omankotitalon piha, tilalle rakennettiin kerrostalot ja ympärille aita. Aidan ali, tienpuolelle alkoi kasvaa Karhunvatukoita. Söin niitä monena syksynä koiran ulkoilutusreissuilla, tosi hyviä, eivät olleet piikkisiä, eikä karvaisia.
Aloin niitä oikein himoita ja sain kerran kaverikseni serkkuni, miehensä kanssa ja lapio matkassamme "varastimme" tienreunasta muutaman verson.
Serkullani ne ovat kasvaneet aivan mahtaviksi, miehenmittaisiksi ja pehkot versovat julmetusti, marjoja on tullut joka vuosi runsaasti. Siellä taimet kasvavat suojaisassa paikassa, vanhan navetan seinustalla, maakin on hyvää. Omat taimeni menehtyivät.
Nämä alkuperäiset Karhunvatukat ovat tosi sitkeitä ja versovaa lajia (mitä, ei tietoa). Toissa kesänä ko. paikassa tehtiin katutöitä ja maata kaivettiin syvältä, sinne upotettiin sähköjohtoja ym. kaapeleita. Luulin silloin, etten koskaan näkisi enää yhtään Karhunvatukkaa siinä paikassa.
Kas kummaa, nyt siinä tien reunassa on kohta samanlainen taimitarha kuin aikaisemminkin. Täällä maa on hiekkamaata. Kunhan pimeät illat koittaa....