Hei!
Mä oon Reiska ja olen uusi täällä. Mut pikkulinnut on laulaneet, että minusta on täällä juoruttu. Kuulemma tuo mami on menny mun selän takana höpisemään ihan outoja. Siis "mami", kutsuu itteään mamiksi, vaikka mun oikee mami kyl on mun mielestä ihan eri näkönen, se ei oo noin kauheen iso ja sillä on paljon pitempi häntä!
Mä haluan tulla esittämään oman näkökantani asiasta. Siis mulla on siihen oikeus. Eilen tuo "mami" vouhkaantu ihan älyttömästi yhestä pikkujutusta. Mä missään vaarassa ollu! Hmh. Halusin vaan vähä härnätä tota kattia, kun sekin aina härnää meitä. Tunkee nenänsä meiän seinien läpi ja heiluttaa käsiään siinä just ku mä oon tekemässä remonttia! Mami kutsuukin mua Remontti-Reiskaksi, se nimi nyt sallittakoon, kun oonha mä aika kova jätkä remontoimaan. Tuolla nääs riittää hommia.
No mä viilasin aukon tuohon asunnon reunaan, heh, ihan naurattaa miten helppo homma! Piti päästä sitä kattia vähä härnäämään. No hetihän se siihen tuli härnättäväksi. Arvasin! Mut mulla oli selkee pakenemisreitti, siinä oli semmonen sopiva kolo johon menin välillä piileksiin. Jotain se katti yritti käsillään siinä huiskia, mut eihä se mua kiinni saannu lällällää! Oon nimittäin aikas vikkelä jätkä. Oikeestaan musta ois pitäny tulla pikajuoksija, semmonen printteri.
Ni minkä kohtauksen toi mami sai! Herrajjee! Se taitaa olla ihan hermoheikko. Vei sen katinkin pois ja jukolauta että mua harmitti! Oisin halunnu vielä vähä härnätä!
Ja sit me ei saatu ulkoilla siinä ikkunalaudallakaan enää. Hyvä jos minuutin kerkes ulkoileen. Pisti ihme viritelmät meiän makuuhuoneeseen, jotaa metallilevyä (yäk!) ja kivenlohkareita JUST siihe mihin mä olin duunannu sen oven.
Mut mä näytän sille vielä. Mähän duunaan vielä uuden oven. Ähä! Ei toi mami ees tajuu miten ovela mä oon... Kerron sit taas lisää, ku seuraava suunnitelma on toteutettu.
Moikka teille kaikille ja voikaapa hyvin. Jotkut muutes väittää että koira on ihmisen paras ystävä, mut mää oon eri mieltä. Kyl se on niin, että gerbiili on ihmisen paras ystävä, ihmiset ei vaan kaikki tajuu sitä.
Kirjoittaja
Aihe: Puolustuspuheenvuoro (Luettu 278 kertaa)