Vielä myöhäisillan kuulumisia: houkuttelin Pasin illalla kahdeksan jälkeen, että tehdään
pieni kävelykierros. Kuinka ollakaan, löydettiin kiertoreitti Kiilopään huipulle. Hemmetinmoinen tarpominen sinne oli
ja melkoisen hankalaa kivikkoakin osa matkasta. Lopulta päästiin kuitenkin ylös. Kierrettiin lakea kiirunoiden toivossa, mutta niistä ei ollut merkkiäkään. Ei edes kikkaroita.
Tultiin portaita (ne 860) pitkin alas. Siinä alkoi jo hiukan jalat täristä ja krampata. Sohvaperunoille melkoinen urakka.
Mutta nyt tuntuu ihan hyvältä. Huomenna EI nousta sinne uudestaan. Ehtii sen kiirunan nähdä joku toinen vuosi.
Pari tuntia siinä pikku lenkissä sitten meni. Yöllä varmaan nukuttaa ihan nätisti!