En minä loukkaannu Kati.
Selvennykseksi,että koiramme ei ole koskaan ollut kokonaan sisäkoira.Täällä maalla seropit ovat suurimman osan ajasta ulkona.Meidän koiralla on häkki ja siellä koppi.Aina se on ollut kesät ulkona,kopissa nukkuu.Suomenpystykorvan ja harmaapystykorvan risteytys on melkoinen karvaturri,ei se sisällä koko aikaa jaksa edes olla.
Talvisinkin on ollut lämpimässä kopissa.
Sisällä on ollut enemmänkin meidän vuoksi,kuuma sille tulee sisällä.Vain kovimmilla pakkasilla ollaan tuotu sisälle yöksi.
Tottakai se oli pienempänä enemmän sisällä.Tuvassa oli nojatuoli sitä varten,siinä nukkui ja sai vapaasti kulkea tuvan ja makkarin väliä.Yöllä ei voi vahtia mihin tarpeensa tekee,eikä vanha koira opi olemaan makkarissa ovi suljettuna.Liian kuumakin olisi.
Yöllä nosti jalkaansa,että sohva kastui yms. Olisi pitänyt viedä huonekalut pois.
Entiseen vasikkamökkiin viedään vain siis kylminä öinä niinkuin ennen tuotiin sisälle.Ei näytä kärsivän.Ynähtää ja menee kerälle olkiin.
Lenkillä käyn sen kanssa ja muutenkin maatalon pihapiirissä ollaan siinä lähellä ja puhutellaan ja rapsutellaan.
Pohdinkin lopuksi kirjoituksessani,että onko tämä koiranelämää,mutta koira on virkeä ja leikkiikin mielellään.Mieluisin leikki on kun vedän luun toisesta päästä ja koira toisesta. Palloa ei tahdo enää löytää,kun näkö huonontunut,pitäisi olla hajupallo.