Totta puhut rane, samaa ihmettelen miten sitkeitä ihmiset ovat olleet ja miten ovat selvinneet kaikista koettelemuksistaan. Suuresta lapsikatraasta saattoi jäädä henkiin vain pari, ja joka vuosi tuli lapsia lisää kurjiin olosuhteisiin.
Ullu tuossa sanokin Hiskin olevan alkajaisiksi apuvälineen, kuitenkin vanhat kirkonkirjat on hyvä tarkistaa, sieltä löytyy aikakauden kirkonmiehen tulkinta tilanteesta
Itse olen aloittanut kirkonkirjoista ja Hiskiä ym. käytän hakuapuna. Käytössäni on Sukujutut
http://www.sukujutut.fi/ tajolla on monia muitakin
Omalta kohdaltani voin kertoa, isäni sukunimi on sellainen jota piti aina selvittää miten se kirjoitetaan ja postia tuli useimmiten väärällä nimellä.
Selvitellessäni isäni juuria 1700 - 1800 luvun vaihteessa löytyi perhe, jonka lapsille pappi oli kirjoittanut kirkonkirjoihin sukunimet kolmella eri tavalla. No siinä suku sitten laajeni kertarysäyksellä. Se siitä oikein kirjoituksesta, papit vaihtuivat ja kirjoittivat mieleisillään tavoilla
(Oma sukunimiongelma muuttui avioliiton myötä, jossakin virastojen uumenissa joku oli päättänyt kirjoittaa nimeni ihan väärinpäin. Kerran kysyin, se on kuulemma minun virallinen nimeni
Katsoin jostain väestörekisteriluettelosta, kas olenkin ainoa sen niminen ihminen Suomessa, varmaan koko maailmassa
en ole jaksanut selvittää tätä, ehkä joskus myöhemmin).
..............................
Jatkoa... taas tuli todettua, kannattaa kirjoittaa, niin aivot kirkastuvat. Sen verran suivaannuin kun satoi kaatamalla, tartuin puhelimeen ja soitin maistraattiin asiasta, selitin asian kummallisuuden. No hänkin ihmetteli, kun tytön nimi on oikein kirjoitettu ja mulla sikin sokin. Tässäkin tapauksessa joku oli päättänyt ihan itse, vuonna 1998, jotta tuon nimi kuuluu olla noin
Kuulkaa kummaa saan mennä sinne ilman ajanvarausta ja he korjaavat asian, eikä maksa mitään
yksinäisenä sutena oloni päättyy, silloin kun haluan