Ei oikein löytynyt vaihtoehtoa mulle...
Nääs... Kun joskus se jopa maistuu. Joskus syön pitkin hampain. Lisukkeena menee melkoisen hyvin, mutta rakastaa en sitä osaa. Mies taas ei voi sietää ajatustakaan hapankaalista; sanoo jotta sen hajunkin ajatteleminen saa voimaan pahoin.
Meillä Mansessa kyllä aikoinaan alakerrassa asui perhe jossa vaimo oli venäläinen, jotta arvatkaas vain, haisiko rappukäytävässä usein hapankaali!
Vaan kyllähän tuo mies sitä kaupasta toisi, jos vain pyytäisin...
Pitäisiköhän pitkästä aikaa taas testaillakin...
Makutottumukset kun voivat joskus muuttuakin.