Kiva, että eksyin tälle sivulle.
Kehtoa keinutellaan, rukkia pyöritellään, kylän raitilla juhlakulkue kulkien laulaa, venehellä järvellä soudellaan, tuulikin puita huojuttaa, samassa tempossa...
Tempo on kalevalainen, karjalainen, syvältä kansasta. Tarinoita , kylän tapahtumia siinä kerrotaan. Laulava kansa Karjalasta. Niinhän se ennen nykytekniikkaa oli. Laulaen kerrottiin asiat ja ne pysyivät siten mielessä.
Tuon laulun rytmi on alkurytmi. Se on myös sydämen rytmi. Sydämen rytmi sovittuu tuohon rytmiin.
Olen karjalaista sukujuurta. Siksi tuo on minulle sydämen musiikkia eikä minulla ole vaikeuksia ymmärtää sitä.
Hienoa, että jotkut nykynuoret ovat kiinnostuneita juurista.