Voe surua, ku kaikilla pukkaa alakulon puolelle. Miä luulin yksiksen alakuloa mököttäväni, ku on se surullisten muistopäivien vuosipuolisko mulla meneillää. Onneks sentä saan tuol
tyo äsh, eiku huvittelupaikallan jotaki mielenkiintosta seurata, joha täs muuton piräs alkaa köysii solmuja värkkää.
Siel sentä on jotaki huisaa tapahtumas, en vaa o viä ihan selvillä. Siä toises kerrokses tuolileikki kuitekki jatkuu ja muutama nilkki ainaski on jo jääny ilman tuolia. Hyvästelivät tänää itku silmäs nuolijoitaa.
Kamala melske siä on. Ulkomaan kielel puhutaa ja koval äänel. Pomot juoksee niska kyyryllää ja väisteleevät niit mustatukkasia nahkatakkisia, ku näyttäävät oikee isorahan omistajilt. Ja konttorilikat juoksuttaa niille kahvia ja pullaa. Meit pikkupoloja ei kukaa kerkii torumaa.
Kävin pomokopperos, ku en o sit monee aikaa nähny. Ei siel ketää ollu. Seinäkalenteriki jöllötti viattomienlastenpäivää, vaik pöytäkalenteris oli viä jotai merkintöjä senki jälkee. Ny aloin pelkää jo, et jolsei se pysty tuoliaa pitämää, ni miäki häivyn sielt. Ehämmä sentä enää uutta pomoa ala kouluttaa!