Että nuo kuvanne osaavatkin olla upeita!
Oletteko muuten koskaan ajatelleet, kuinka usein juuri ne parhaimmat kokemuksemme ja muistomme esimerkiksi lomareissuilta ja lomilta ylipäätäänkin syntyvät ikään kuin "vahingossa", jonkun sattuman kautta...? Ainakin minulle jäi tältä kesältä varmasti ikimuistoisin kokemus mieleeni juuri noin.
Koska mieheni lomaviikkojen aikaan emme pitkiä reissuja voineet tehdä, lähdimme esimerkiksi kerran eräänä helteisenä arkipäivänä ajelemaan tuota Saariston rengastietä. Lähdimme reissuun kahvit, sämpylät, mehut ja vedet mukanamme tarkoituksenamme ajaa rengastie läpi aloittaen Paraisilta ja päätyen Kustaviin. Lauttamatkat Paraisilta Nauvoon, Nauvosta Korppooseen ja Korppoosta Houtskariin olivat aivan ihania nekin, mutta Houtskarissa ajoimmekin vahingossa suoraan, kun lauttarantaan olisi ollut yhtäkkiä melkoisen jyrkkä käännös oikealle.
No, aloimme katsella paikkaa, jossa kääntyä, ja minä huomasin hieman sivummalla punamullatun, tyypillisen saaristolaiskirkon. Esitin, että kävisimme kääntymässä kirkon parkkialueella, ja sinne käännyimmekin. Mutta voi, mikä paikka! Aivan mahtava. Upea. Kirkko oli Houtskarin kirkko (valmistunut 1703-04) ja sijaitsi aivan mahtavalla paikalla. Autolla pystyi ajamaan aivan hyvin sinne hiukan sivummalle, lähelle tapulia, mistä kirkko kuitenkin näkyi. Toisella puolella avautui kaunis merimaisema venesatamineen. Siihenpä tietenkin eväitämme syömään jäimme! Otimme kuvia sekä tavallisella kameralla että molemmat kännykameroillamme, ja sääli onkin etten vieläkään haltsaa kuvien laittoa tänne... Todella paikka oli niin mahtava, etten minä ainakaan olisi sieltä pois malttanut lähteä. Pidän kyllä jostakin syystä vanhoista kirkoista ja kirkkomaista muutenkin...
Tuo oli sellainen kokemus, jonka uudestaankin haluaisin kokea - vaikka heti. Ja siis aivan sattumalta löydetty. No, loppumatka olikin sitten hiukan hassu. Olimme viipyneet reissussa kaikessa rauhassa melkoisen kauan, ja kun vielä kaksi lyhyttä lauttamatkaa teimme päästäksemme Mossalaan ja sieltä Iniön lautalle, kävikin ilmi että viimeinen lautta siltä päivältä Iniöön oli lähtenyt jo kello 16.30! Olimme tunnin myöhässä... No, ei muuta kuin samaa reittiä takaisin... Vaan ihana oli reissu. Ensi kerralla täytyykin siis ajella tuo rengastie toisinpäin...