Niin, kuten aiemmin on jo todettua, ei ne eliöstä toiseen siirretyt geenit kulje minnekään, jos toinen eläin niitä syö. Ei lehmän elimistö erottele geenejä toisistaan, vaan hajoittaa kaiken, sekä rehun alkuperäiset geenit, että ne siihen siirretyt geenit. Eli eivät siirry lehmään. Ja kun ihminen syö lehmänlihaa, ei lehmän geenejä siirry ihmiseen, niin kuin ei minkään muunkaan ruoka-aineen geenejä, olivatpa ne peräisin alunperin siitä eläimestä tai siihen geneettisesti lisättyjä.
Se on kylläkin totta, että allergikot voivat saada oireita. Jos on allerginen kaloille, ja jossain muussa ruuassa on kaloista siirrettyä geeniä, ja sattuu olemaan JUURI sille kalan proteiinille (geeneistä koodautuu proteiineja) allerginen, voi saada reaktion.
Mutta, se vaara noissa geenisiirroissa on, että jos viljakasveihin, esim maissiin, lisätään jokin kestävyyttä parantava geeni, esimerkiksi myrkyllisyys niitä syövää tuholaista vastaan, voi olla vaarana, että tämä geeni karkaa luontoon. Karkaa esimerkiksi johonkin rikkaruohoon. Ja sitten ekosysteemi vaarantuu, koska ensinnäkin rikkaruoho hyötyy uudesta geenistään, ja se rikkaruohoa ravinnokseen käyttävä /käyttäneet koppakuoriaiset jäävät ilman ruokaa... ja se kertautuu, koska aina on joku, joka haluaisi syödä niitä koppiksia, ja joku, joka haluaisi syödä sen joka niitä koppiksia söisi.
Kasveilla lisääntyminen on erilaista, pöyttämistä, ja niistä on hankalampi kontrolloida geenien siirtymistä. Nisäkkäille voidaan tehdä geenisiirtoja, jotka eivät ole sukulinjassa, eivätkä periydy. Mutta kasveilla kaikki voi periytyä, ja näin siis karata eteenpäin.
Termi geenimuunneltu tarkoittaa muuten sitä, että eliön alkuperäisiin geeneihin on tehty muutoksia. Eli esim, mitä minun graduhiirilleni oli tehty; niiltä oli katkaistu yksi valkosolujen geeni, ja väliin oli lisätty bakteerista geeni. Tämä aiheutti sen, että hiiret piti pitää streriilissä ympäristössä, koska yksi valkosoluista ei enää kyennyt puollustamaan hiirten elimistöä taudeilta. Ja tutkimisen kannalta sen, että bakteerigeeniä pystyttiin värjäämään hiiren kudoksista, jolloin nähtiin suoraan, missä kaikkialla näitä valkosoluja hiirellä on. Missä niitä on sikiönkehityksen aikana, missä nuorilla, aikuisilla ja vanhuksilla, sekä miten tulehdukset vaikuttaa niiden esiintymiseen.
Tutkimus oli pohjatutkimusta ihmisen ateroskleroosille ja alzheimerin taudille.
Sitten puolestaan termi siirtogeeninen tarkoittaa sitä, että eliöön on lisätty jostain toisesta eliöstä jokin geeni, mutta eliön omiin geeneihin ei ole tehty muutoksia. Yhden geenin siirto ei vaikuta alkuperäiseen eliöön. Lehmä pysyy lehmänä, vaikka siihen jostain syystä lisättäisiin yksi sian geeni. Sen sijaan siirretty geeni voi kyllä antaa jotain eliölle jotain ihmisen mielestä rahakkaita etuja, kuten että tämän jälkeen lehmä lypsää maitoon sian insuliinia, joka voidaan eristää ja käyttää diabeetikkojen hoitoon... (tämä on täysin hatusta vedetty esimerkki).
Mut aika nuorallatanssiahan tämä on eettisesti. Tarkoitetaan hyvää, mutta luonto ei ole niin yksinkertainen, voipi kaikki mennä pyllylleen kuitenkin.
Ranskassa oli ns. kuplalapsia, joilta puuttui immuunivaste. Heille tehtiin geenisiirto, joka aikaansai luutyimen tuottamaan valkosoluja. Kuulosti hyvältä idealta. Lapset pääsivät pois steriilistä kuplasta, ja hetkenaikaa olivat normaaleja lapsia. Kunnes huomattiin, ettei uutta luuydintä säätele oikein mikään, ja se ylituotti valkosoluja, joka johti leukemiaan joka ikisellä geeniterapoidulla lapsella. Siinä ei auttanut kuin sädehoito, juuri tehty luuydin ja valkosolut tuhottiin, ja lapset joutuivat takaisin kuplan sisään, ilman immuunitettiä.
Sellaista se on. Idea oli hyvä, mutta toteutuksessa ei osattu ottaa huomioon arvaamatonta sivuvaikutusta.
Voisin jatkaa päiväkausia tästä äärettömän mielenkiintoisesta geeniaiheesta, mutta menin jo rankasti ohi aiheen muutenkin..
