Viime kesänä olin aamulla hakemassa lehteä postilaatikolta, kun palatessa huomasin kummallisen liikkuvan, limaisen näköisen vanan maassa joka näytti etenevän hitaasti. Ensin luulin, että olin yöllä töistä tullessa ajanut käärmeen päältä joka jotenki eli vielä, - mutta ei se sitä ollut. Miehen kanssa tutkittiin sitä pitkää limavanan näköistä matoa ja tultiin siihen tulokseen, että kyseessä täytyy olla joku pienistä toukista koostuva vana. Jore muisteli, että olisi joskus luontoilta- ohjelmasta kuullut asiasta ja että ilmiön nimi olisi ollut aarremato. No, sitten netistä löytyyikin tietoa Turun Sanomien verkkosivuilta, josta kopio tässä:
" kiehtova hyönteismaailman arvoitus, jota kansan suussa on kutsuttu ”aarremadoksi” tai ”helmikäärmeeksi”.
Kansanuskomuksen mukaan aarremato johdattaa seuraajansa kätketyn aarteen luo. Aarremato muodostuu lukuisista pienistä harsosääsken toukista, jotka jostain syystä ovat liittyneet yhteen ja kulkevat samaan suuntaan. Mato pysyy kasassa ilmeisesti hajuärsykkeiden avulla. Aikansa kuljettuaan madot hajoavat ja harsosääsken toukat hakevat ilmeisesti koteloitumispaikan.
Ilmiö on hyvin harvinainen eikä täyttä varmuutta ole edes siitä mikä tai mitkä lajit käyttäytyvät näin. Yleisimmin veikattu laji on tuomaansääskeksi (Sciara thomae) kutsuttu kookas harsosääskilaji. Aikuisen tuomaansääsken tunnistaa mustista siivistä ja takaruumiin keltaisista reunoista. Laji on helppo löytää loppukesällä sarjakukkaisten kukinnoista. Syytä aarremadon muodostumiseen ei tiedetä ja ylipäänsä dokumentoituja havaintoja ilmiöstä on vähän. "
Tämä meidän "mato" oli reilun parin metrin mittainen, etupäästä n. 20 senttiä leveä ja kapeni peräpäätä kohti. Netistä löytyi myös tieto. että se etenee tunnissa yhden metrin. Meidän "mato" kuivui kokoon kun aamuaurinko ja kosteus vaihtuivat paahteiseen kesäpäivään ja häiriintyi mato kai vaelluksessaan kun meidän mäyräkoira kävi sitä nuuskimassa koska alkoi myös haaraantua. Seuraavana päivänä Jore näki toisenkin samanlaisen "madon", mutta se ei ollut näin suuri. Molemmista jäi hiekkatielle kostea, limainen vana. Ehkä asiaa olisi auttanut, jos olisimme tajunneet sumuttaa vettä vaeltavan madon päälle, mutta eipä tullut mieleen. Olisi ollut mukava mihin se suuntaa. Pihassamme oli juuri talonrakennus käynnissä, joten nurmikkoa ja suojaavaa ruohoa ei ollut, enemmän kuivaa savea ja hiekkapihaa.
Onko muilla havaintoja tai muuta tietoa tästä kummalisesta luonnonilmiöstä??