Joskus 60- luvun alkuvuosina äidin kotikylällä iltahämärissä pyöräilin järvirantatietä, niin pöllö
yritti iskeä takaapäin tukkaani. Niin likeltä meni, että siiveniskut tuntui.
Samoina vuosina vintinrappusissa lepakko tuli kasvoja kohti, että väistää piti.
60- luvun puolivälissä moottoripyöräilin. Kerran pyöräillessä sivusta lensi syliini
keskikokoinen lintu, en joutanut sitä tutkiin, mutta epäilen sen olleen käki.
Kerran sain nähdä, kun haukka sieppasi maasta käärmeen ja lähti sitä roikottaan yläilmoihin.
Nyt muutama vuosi sitten olin syksyisenä pakkasaamuna lintujahdissa.
Puolukat oli sopivasti raikkaita, joita pistelin kävellessä suuhuni.
Edessä oli kioskin kokoinen kivi, sen kupeesta keräsin marjoja ja samalla kiersin kiveä, kun
kiven takaa kuusen alta hyppäsi ukkometso ryskyen minua kohti, kun ei muualta pakoon päässyt.
Paljain käsin olisin metsosta kopin saanut, mutta sen verta säikäytti, etten hoksannut edes ampua.
Luonnossa kun liikkuu, niin väkisinkin ihminen joutuu joskus luontokappaleen kanssa
törmäyskurssille.