Pyörälenkin alkutaipaleella kuulin lehmi- ja hevoshaan reunametsiköstä merkillistä kimeää "vihellystä". Sitäpä sitten piti pysähtyä tutkimaan.
Pyörä parkkiin ja metsäpolulle paikallistamaan äänilähdettä, joka tietenkin vaikeni, kun pääsin polulle. Ensin arvelin, että pöllönpoikanen on erehtynyt kellosta ja kerjää ruokaa jo alkuillasta
Kuljin polkua edestakaisin jonkin matkaa ja ääni alkoi kuulua uudestaan...ja sitten löytyi äänentuottajakin. Siellä piileskeli ison, vanhan pajun lehvästössä
neitokakadu, söpö siniharmaa töyhtöpää. En oikein ollut uskoa silmiäni
kun sen löysin.
Itse asiassa sen ääni oli kuulunut meille jo sunnuntaina sekä eilen illalla, kun istuskelin ulkona takapihalla lehtiä lueskelemassa. Totesin sunnuntaina isännälle, että en kyllä yhtään saa päähäni lintua, jonka ääni kuulostaa tuolta...no en varmaan tunnistanutkaan, kun kyseessä oli neitokakadu
Aikani ihmettelin lintua siinä polulla ja hän päätti sitten poistua pajusta huudellen seuraavaan metsikköön. En enää sitten pystynut sitä paikallistamaan.
Soittelin Zeenerille, että etsii netistä harrastajasivuja, jos vaikka siellä olis jotain tietoa karkulaisista. Ei ollut löytynyt sellaisia tietoja.
Tänään vietin töiden jälkeen pitkiä aikoja takapihalla, mutta en kuullut lintua. Täytyy toivoa, että osaisi mennä takaisin kotiinsa tai ainakin sinnepäin
Onneksi on lämmintä