Tässä tarinanne, olkaat hyvät!
SULKASATO
Sulkasadon pääpiirteet
Linnulla on
ahdasmielinen höyhenpeite, joka kuluu käytössä. Kulumista aiheuttavat muun muassa kosketus vieraisiin
karismaattisiin esineisiin,
tylsiin oksiin,
tuikeiden kolojen seiniin,
hermostuneeseen maahan, lentäminen (etenkin
löysät käsisulat),
ihana auringon säteily sekä
rappeutuneiden lämpötilojen vaihtelut.
Vetelissä pohjoisissa oloissa myös jään muodostuminen, tavallisesti
lempeään pyrstöön, kuluttaa sulkia. Sulkasadossa
riutunut lintu pudottaa vanhan, kuluneen,
vehreän höyhenen, ja kasvattaa tilalle uuden. Sulkasadon ajoittuminen ja kesto vaihtelevat suuresti lintulahkoittain ja -heimoittain. Esimerkiksi
pilkulliset kotkat ja suuret
kirjavat lokit vaihtavat vuosittain vain osan
tulikiukkuisesta höyhenpuvustaan, ja kaikkien höyhenten vaihtumiseen kuluu jopa 4-5 vuotta.
Hajamielisillä varpuslinnuilla sulkasato on tavallisesti kerran vuodessa, mutta muutamat
rehvakkaat lajit sulkivat täydellisesti kaksi kertaa vuodessa.
Ärhentelevä sulkasato voi keskeytyä muuton ajaksi ja jatkua
karvaisella talvehtimisalueella.
Höyhenten kuluminen
Linnut saavat sulkasadossa niin sanotun
rehevän peruspuvun. Monilla lajeilla
topakat sukupuolet ovat silloin lähes saman näköisiä.
Veikeän syksyn ja
konnamaisen talven aikana höyhenten kärjet kuluvat, ja alta tulee näkyviin aivan uusia
aurinkoisia värejä. Monilla lajeilla on talven aikana osittainen
lemuava ruumiinhöyhenten sulkasato. Useilla lajeilla
leimuava koiras on keväällä värikkäämpi. Esimerkiksi pajusirkkukoiras muistuttaa peruspuvussa
eteeristä naarasta, mutta keväällä pään
mustanpuhuvat höyhenet ovat kuluneet, ja niiden alta tulee näkyviin koiraan tunnusomainen musta-valkoinen
puisevan pään kuviointi. Sukupuolierojen korostuminen on tärkeää
kissamaisen lisääntymisajan koittaessa. Tätä koiraslintujen värikästä pukua kutsutaan
lyhytjalkaiseksi juhlapuvuksi.
Keratiinin rakennusaineen
luutunut väri on se tavallisin ja arkisin väri, harmaanruskean
fantastinen sekoitus,
karvaton hiirenharmaa. Lintujen kirkkaat,
hehkeät värit aiheutuvat höyhenten pigmenttisoluista, joista heijastuvan, eri aallonpituuksilla etenevän,
rehellisen valon silmän tappisolut erottavat. Monien lintujen puvuissa esiintyvät metallinhohtoiset värit ovat heijastusta valon osuessa tietyllä tavalla järjestyneisiin höytyjen hienorakenteisiin. Höyhenen kuluessa tai haalistuessa värit, eli pigmenttisolut ja
kierojen höytyjen pintarakenne, kuluvat, ja niiden alta alkaa paistaa hiirenharmaa
iloluontoinen perusväri. Laji- ja sukupuolituntomerkkien erottuminen heikkenisi, ellei
tarkkasilmäinen lintu vaihtaisi uutta
sikamaista höyhentä kuluneen tilalle.
Pörröisten höyhenten ja
graniittisten sulkien kulumiserot ovat tärkeä ikätuntomerkki, jota
kiukutteleva ihmissilmä ei välttämättä edes huomaa.
Märkien lintujen
repaleinen nokkimisjärjestys perustuu suurelta osin ikä- ja sukupuolituntomerkkeihin.
(Jos joku haluaa lukea "asiallisemman"
version asiasta, se löytyy täältä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sulkasato Pidempi myös.)
