Huomasin tuossa äskettäin, sängyllä maatessani, kissa kainalossa, että lomalla on aika kiva olla.
Ajatus pääsee liitelemään.
Ajattelin siinä, että elämässä on joskus ollut Pyhiä Hetkiä.
Yksi sellainen oli aika pienenä. Asuimme maalla ja naapurissa oli lehmiä. Minä halusin aina olla siellä navetassa mukana. Mulla oli oma lehmä, Muisto. Sain sitä lypsää ja hoitaa. Ei silloin ollut lypsykoneita.
Pesin sen utareet lämpimällä vedellä, istuin sitten jakkaralle sen viereen ja maitoämpäri oli jalkojen välissä. Lypsin sitä, painoin otsani sen pulleaan mahaan. Se ilmiselvästi tykkäsi siitä ja siinä lypsäessäni kuulin selvästi sen hyrräävän onnellisena, koko suuren lehmänsydämen voimalla - se oli onnellinen - ja niin olin minäkin.
Se oli Pyhä Hetki.
**********
Seuraava Pyhä Hetki oli se, kun sain juuri syntyneen pienen tyttären viereeni. Hänellä oli suuret silmät, paksu musta tukka ja pitkät kynnet. Hän katsoi suoraan silmiini.
Minä olin onnellinen, ja niin oli tyttärenikin.
Se oli Pyhä Hetki.
***********
Äsken pötkötimme sängyssä, kainalossa peiton alla Pikku-Toivo Unelma, rinnan päällä Reino Reppuhousu. Molemmat kovia kokeneet ennen kuin tulivat minun hoiviini. Molemmat kehräsivät pehmeästi , ne olivat molemmat onnellisia. Minun sydämeni hyrisi hellästi, minä olen onnellinen. Se oli Pyhä Hetki.
![Hymyilee [:-)]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/2.gif)
***********