[:´((]Voi mummi, miten mulla on sua ikävä, olit niin parasta, hellä ja lämminsydäminen
sain tänään kirjeen, joka sisälsi mummini aikoinaan 20 vuotta sitten kirjoittamat runot
nämä runot toivat mummini taas niin lähelle, sillä runoista henkii juuri mun oma mummi....
Muistakaa vanhempianne ja isovanhempianne
vielä silloinkin, kun he joutuvat vanhainkotiin tai sairasvuoteelle ja
vaikka he eivät enää ehkä pysty kommunikoimaan kanssanne, he
kaipaavat rakkaitaan joka hetki. Olen sen kokenut hoitaessani
kroonikoita Meilahdessa, joka äitienpäivä ja joulu, he saivat kukkasen
pöydälleen ja 5 minuutin lämmön tunteen rakkailtaan ja sitä seurasi
taas puolen vuoden ero heistä. Voitte uskoa, että nämä päivät eivät
olleet heille kuitenkaan ilon- vaan... surunpäiviä.
Äiti
Mökki harmaa laidas metsän
surullisna kyyhöttää.
Joskus ennen. siellä raikui,
äänet lasten pienoisten.
Äidin käsi hellä, pienoisia hoivaili
Vuodet vieri, maailma kutsui
syli äidin tyhjäks jäi
Eipä enää lapsen käsi
äidin kaulaan kiertynyt.
Vanhainkodin akkunasta,
äiti hyljätty nyt tähyilee.
Ehkä tänään, mun rakkaistani
joku heistä muistaa mua.
Kyynel vierii poskellansa,
rinnan täyttää kaipaus.
Aino Granlund