Minnille
myötä, yläkuloa.
Aivan kuin tuota alakuloa ois liikkeellä. Olen monen tutun kuullut sanovan ja itekkin olen samaa mieltä, ettei mieli meinaa pysyä pirteänä, kuin hetken.
Siskoa on ikävä ja muutenkin olen herkempi itkemään, kun kauniita asioita tapahtuu ympärilläni.
Mielessäni vastaan viesteihinne, kun luen niitä. Sit kun oikeesti alan niihin vastaamaan, en löydä sanoja. Hittoko ne on pääkopastani vienyt?