Tuli mieleeni tapaus mikä on totta. Ystäväperheeni pihalle, tuonne Puotilan perälle, tallusti
sekarotuinen pieni koira. Koira asettui heti taloksi, eikä halunnut lähteä enään pois.
Tuttavaperheeni ei mitenkään estänyt koiraa palaamasta kotiin. Koira makaili omakotitalon pihalla ja oli kuin kotonaan, ei lähtenyt edes naapuripihalle.
Aivan ihana luonteinen ja suloinen koira. Perhe laittoi koirasta monta ilmoitusta ja
viimein sen oikea omistaja, joka asuu itse noin 5 km päässä, ilmoittautui.
Nuori naisihminen, joka on harrastanut koiran kanssa agilityä ja tottelevaisuutta, eli
koira olikin hyvin koulutettu ja erittäin hyvässä kunnossa. Sillä oli tapana vain karkailla ja
nyt se oli päättänyt etsiä uuden perheen. Syy aivan tuntematon.
Outoa sekin, että tämä oikea omistaja oli valmis siihen, että koira asuu nyt tässä valitsemassaan kodissa ja niin siitä tulikin sinne pysyvä perheenjäsen.
Edellinen omistaja vaikutti hyvin mukavalta ja aktiiviselta ihmiseltä, mutta jotenkin
vain nyt oli tällainen tilanne.
Nyt koira on ollut uudessa perheessa ja 3 vuotta ja viettää siellä eläkepäiviään kiintyneenä syvästi uuteen perheeseensä.
Kirjoittaja
Aihe: Toivottavasti oma koira ei... (Luettu 276 kertaa)